Sirkka Keiski (s. 6. elokuuta 1944 Toholampi)[1] on iskelmä- ja soul-laulaja, sisustusarkkitehti ja taiteen tohtori.
Toholammilla varhaisnuoruutensa viettäneen Keiskin muusikonura käynnistyi teini-ikäisenä 1960-luvun alussa, jolloin hän lauloi usean kotiseutunsa tanssiyhtyeen solistina. Vuonna 1963 hän pääsi esiintymään Kokkolan Seurahuoneelle Folke Neunstedtin yhtyeessä. Samana vuonna hän voitti Helsingissä Suomen iskelmämestaruuskisojen naisten kotimaisen sarjan.
Levytysuran alku
Vuonna 1964 Keiski levytti debyyttisinglensä ”Kun rakkaus on kuollut” / ”Säästä suudelmasi”. Single sai kohtalaisesti radiosoittoa, mutta kaupallisesti sen menestys jäi vaatimattomaksi. Singlen julkaisun aikoihin Keiski kierteli vuoden verran myös tanssilavoja muun muassa kymenlaaksolaisen Matti Mustosen yhtyeen kanssa, kunnes asettautui pääkaupunkiin, jossa hän aloitti esiintymisensä Hotelli Helsingin yökerhossa ranskalaisen Pierre Martinin solistina. Tästä muutamaa kuukautta myöhemmin Keiski pestattiin solistiksi Juhani Korjuksen orkesteriin, jonka mukana hän kiersi ympäri Suomea, mutta myös pääkaupungin parhaissa ravintoloissa Espilässä, Tullinpuomissa ja Teatterigrillissä.
Helmikuussa 1966 Keiski levytti seuraavan singlensä ”En minäkään kerro kuinka jouduin naimisiin” / ”Enempää en kerro”. Levy julkaistiin esikoissinglen lailla Decca-merkillä. Singlen a-puoli oli naisellinen vastine Irwin Goodmanin hitille ”En kerro kuinka jouduin naimisiin”. Kappaleessa hyödynnettiin samaa Irwinin säveltämää melodiaa kuin alkuperäiskappaleessa. Sanojen muokkaamisesta vastasi niin ikään alkuperäissanoittaja eli Vexi Salmi nimimerkillään Emil Retee. Singlen kääntöpuolella oli vihjaileva kappale ”Enempää en kerro”, johon Salmi oli tehnyt sanoituksen niin ikään Emil Retee -nimellä ja jonka oli säveltänyt Toivo Kärki nimimerkillä Kari Aava[2]. Ajankohtainen laulu leikitteli Hannu Salaman Juhannustanssit-romaanin aiheuttamalla skandaalilla ja oikeusjutulla. Tuolloin vielä voimissaan ollut radion sensuuripolitiikka iski hampaansa myös Keiskin singlen a-puoleen, koska tämän katsottiin tahraavan aikansa kohujulkkiksen, Jallu-lehdessä valloituksiaan esitelleen seurapiirikaunotar Tabe Slioorin mainetta.lähde?
Single herätti kohtuullisesti huomiota. Singlen b-puolisko on sittemmin tullut tunnetuksi myös Sielun Veljet -yhtyeen cover-versiona, osana yhtyeen iskelmäprojektia "Kullervo Kivi & Gehenna-yhtye"[3].
Kolmiapilan kausi
Vuonna 1967 Keiski liittyi Kolmiapila-trion jäseneksi, jossa hänen lisäkseen lauloivat Iris Rautio ja Oili Vainio. He olivat Keiskin tavoin ehtineet luoda uraa levyttävinä sooloartisteina: Rautiolta oli vuosina 1963–1967 ilmestynyt kuusi ja Vainiolta vuosina 1961–1965 peräti 11 soolosingleä. Kolmiapila levytti kaksi singleä. Näistä ensimmäinen ”Elosalamat” / ”Muistot” levytettiin syyskuussa 1967 ja julkaistiinkin pian sen jälkeen. Singlen a-puoliskon kappaleen oli säveltänyt Toivo Kärki ja sanoittanut Tuula Valkama. Singlen b-puolisko puolestaan oli Vilho Korpelan tekemä kappale, joka oli ensimmäisen kerran levytetty jo vuonna 1929 ja saanut lukuisia uusintaversioita mm. Olavi Virran ja Anja Piipposen tulkitsemina. Tämä valsseja sisältänyt single ei kuitenkaan saanut osakseen järin suurta huomiota. Toisen singlensä ”Sinulle kuuluu lempeni” / ”Missä nyt sä kuljet” Kolmiapila levytti tammikuun alussa 1968. Tällä kertaa ryhmä siirtyi valsseista tangoihin. Singlen a-puolisko oli käännös kappaleesta ”Tuyo es mi amor”, joka oli ehtinyt saada jo lukuisia suomenkielisiä versioita ennen Kolmiapilan levytystä. B-puolella oli Toivo Kärjen ja Tuula Valkaman kappale [4].
Soolokausi
Kolmiapilan hajottua Keiski palasi soolouralle. Vuonna 1969 Keiski lähti New Joys -yhtyeen kanssa yhteiskiertueelle ja saikin pian lehdistöltä lempinimen "Miss Soul". Keiskin soul-kaudella syntyi myös yksi single ”Mä heräsin” / ”Ei vieläkään”, jolla säestäjänä toimi Soulset.
Muu toiminta
Vuosikymmenen vaihteessamilloin? Sirkka Keiski jätti musiikkimaailman ja keskittyi opintoihin. Hän valmistui rakennuspiirtäjäksi ja myöhemmin vielä sisustusarkkitehdiksi. Vuonna 1998 Keiski väitteli taiteen tohtoriksi. Hänellä on ollut oma arkkitehtitoimisto Helsingissä.lähde?
Sirkka Keiskin soolosinglet
- Kun rakkaus on kuollut / Säästä suudelmasi (Decca 1964)
- En minäkään kerro kuinka jouduin naimisiin / Enempää en kerro (Decca 1966)
- Ei vieläkään / Mä heräsin (Sonet 1969)
Kolmiapilan singlet
- Muisto / Elosalama (Polydor 1967)
- Sinulle kuuluu lempeni / Missä nyt sä kuljet (Polydor 1968)
Kirjallisuutta
- Aho, Arja & Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot (WSOY 2003), sivut 26-29.
- Latva, Tony & Tuunanen, Petri: Iskelmän kultainen kirja (WSOY 2004), sivut 176-177.
- Rantala, Juha: Ilmiöitä - Suomipopin tähdenlentoja (POP-Kirja 2006), sivut 22-28.
Lähteet
- ↑ Uusitorppa, Harri: Miss Soul halusi jotain parempaa. (80-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 4.8.2024, s. B 24. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.8.2024.
- ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 595. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
- ↑ Kärki 2015, s.844
- ↑ Kärki 2015, s.609
Aiheesta muualla
