Sirius on Helsingin Kaartinkaupungissa Fabianinkadun ja Pohjoisen Makasiinikadun kulmassa sijaitseva kerrostalo, jossa on toimisto-, liike- ja asuintiloja. Vuonna 1905 valmistuneen jugendtyyliä edustavan rakennuksen ovat suunnitellut arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjerna, sekä Gustaf Adolf Lindberg.[2] Pyöriäisen korttelissa sijaitseva rakennus on ollut suojeltu vuodesta 1992.
Arkkitehtuuri
Sirius on suunniteltu tyyliltään ”kaupunkihuvilamaiseksi”. Siinä on viisi varsinaista kerrosta ja kuparisen harjakaton alle piiloon jäävä ullakkokerros. Katutasoa koristavat suuret kiilanmuotoiset näyteikkunat ja samanlainen muoto toistuu portaikkojen sisäänkäyntiholveissa. Rosoisen julkisivun ympäröimä lähes symmetrinen ikkunakokonaisuus toistuu kulman molemmin puolin. Siriuksessa on jugendtyyliin keskiaikaista linnaa huokuvat erkkerit, upotetut pilasterit, ja jyrkkäpäätyinen kulmatorni.[2]
Rakennuksen läheinen esikuva on saman arkkitehtitoimiston suunnittelema vuotta aiemmin valmistunut Fredrikinkatu 22. Tyylisuuntansa ja värinsä puolesta se muistuttaa myös risteyksen toisella puolella olevaa Agronomitaloa.[2]
Historia
Tontilla oli aiemmin kaksikerroksinen Huutokauppakamari A. F. Åkerbergin puutalo. Se purettiin vuonna 1904, ja seuraava vuonna sen paikalle valmistui Sirius. Sen katutasossa on aina ollut liiketilaa suurine näyteikkunoineen, mutta toisesta kerroksesta ylöspäin rakennus oli alun perin asuinkäytössä. Sen ensimmäisiä asukkaita olivat muun muassa arkkitehti Valter Jung, hänen tyttärensä tekstiilitaiteilija Dora Jung, taiteilijapariskunta Louis Sparre ja Eva Mannerheim-Sparre, sekä professori Jaakko Karvonen. Sisällissodan aikaan professori Karvosen perhe otti valkoisten senaatin päämiehen P. E. Svinhufvudin piiloon heidän kotiinsa. Siriuksen osakkeenomistajina oli 1900-luvulla erityisesti taiteilijoita, insinöörejä, virkamiehiä, lääkäreitä ja liikemiehiä.[1]
Nykyään rakennuksessa sijaitsee muun muassa Marokon Suomen-suurlähetystö.[3]
Muutokset
Julkisivun maalipinta on vaihtunut vuosien varrella vihertävänharmaasta nykyiseen keltaiseen. Vuonna 1983 kerrosten 2–5 asunnot muutettiin toimistotiloiksi. Osa rakennuksesta palasi kuitenkin asuinkäyttöön vuonna 1998, kun ullakkokerrokseen rakennettiin seitsemän omistusasuntoa. Vuoden 2016 kaavamuutoksessa muutettiin toisen, kolmannen ja viidennen kerroksen toimistotiloja asunnoiksi, ja vuoden 2019 hakemuksessa haettiin lisää asuintiloja viidenteen kerrokseen. Toimistojen muuttamista asunnoiksi perusteltiin rakennuksen historialla ja Kasarmitorin alueen elävöittämisellä.[1]
Kuvia
Lähteet
Kirjallisuutta
- Moorhouse Jonathan – Carapetian, Michael – Ahtola-Moorhouse, Leena: Helsingin jugendarkkitehtuuri 1895–1915, s. 146–147. Otava 1987. Suomentanut Annikki Suni
_tammikuu_2023.jpg)
_-_N1106_(hkm.HKMS000005-km0038u7).jpg)
