Alun perin miespääosassa piti olla Marlon Brando, mutta hän sanoutui irti ensimmäisen lukuharjoituksen jälkeen, sakoista vähät välittäen. Tilalle saatiin lopulta Edmund Purdom, jonka kriitikot teilasivat täysin. Samoin naissivuosassa Neferneferneferinä piti alun alkaen olla Marilyn Monroe, mutta tuottaja Darryl Zanuck, joka vihasi Monroeta, vaati väkisin rooliin uuden suojattinsa Bella Darvin – ja kriitikoiden mukaan tämä käytännössä tuhosi roolin. Vastapainoksi Peter Ustinov teki erään kiitetyimmistä rooleistaan ovelana yksisilmäisenä Kaptah-palvelijana.[2]
Joitakin lavasteita, asuja ja kuvauspaikkoja kierrätettiin Cecil B. DeMillenKymmenessä käskyssä (1956). Koska sen tapahtumat sattuvat vain 70 vuotta Sinuhen jälkeen, lavasteiden ynnä muiden uusiokäyttö loi eräänlaisen tahattoman jatkumon elokuvien välille. Kymmenen käskyn DVD:n kommenttiraita osoittaa monia näistä uusiokäytöistä.
Elokuvan ja romaanin eroavaisuuksia
Edmund Purdom Sinuhen roolissa
Elokuva ei ole paikoin historiallisesti tarkka, kuten Mika Waltarin romaani. Esimerkiksi elokuvassa Horemhebistä (Victor Mature) tulee faarao Ekhnatonin jälkeen, vaikka todellisuudessa heidän välissään vuosina 1336–1323 eaa. hallitsi kolme muuta faaraota (Smenkara, Tutankhamon ja Ay). Lisäksi elokuvassa Sinuhe ja faarao Ekhnatonin sisko Baketamon (Gene Tierney) pääsevät noin vain kävelemään kuolleen faaraon hautaan monta vuotta tämän kuoleman jälkeen, vaikka haudan olisi pitänyt olla sinetöitynä haudanryöstäjien varalta.
Kirjan kertomusta on lyhennetty paljon, hyvin merkittävä osio Sinuhen vuosien matkoista Palestiinassa, Mitannissa, Heettien maassa ja Babylonissa Kaptahin ”väärän kuninkaan päivineen” ja Sinuhen suuresta rakkaudesta Mineasta, jonka Kreetan ylipappi Minotauros uhrasi merenjumalalle, on jätetty pois elokuvasta.
Elokuvassa Baketamon sanoo Sinuhelle suoraan tietävänsä, että tämä on hänen velipuolensa eli faaraon ja Mitannin prinsessan jälkeläinen, jonka kunnianhimoinen Teje-kuningatar lähetti kaislakorissa kuolemaan jokeen. Tämän vuoksi Sinuhe olisi prinsessan mielestä ainoa ”arvollinen” sulhanen hänelle. Kirjassa vain Sinuhe saa tietää syntyperästään vanhan hovinaisen kertoman perusteella.
Elokuvassa Merit on Sinuhen rakastettu jo nuoruudessa, Sinuhe tuntee poikansa ja toimii sairaan Neferneferneferin hyväntekijänä. Egyptin levottomuuksien aikana poika pakenee Kaptahin kanssa maasta ja vanha Sinuhe kirjoittaa elämäkertaansa poikaansa ajatellen. Kirjassa Sinuhe tutustuu Meritiin vasta ulkomaan vuosien jälkeen, luulee poikaansa ottolapseksi ja yrittää kostaa Neferneferneferille. Merit ja poika saavat surmansa levottomuuksissa, ja Sinuhe kirjoittaa elämäkertaansa vain itselleen.