Siipi

Siipi on lintujen ja hyönteisten lenninelin. Lintujen siivet ovat eturaajoja. Hyönteisten siivet, joita on tavallisesti kaksi paria, kiinnittyvät keskiruumiiseen. Lepakoilla on eturaajoissa siipimäiset lenninräpylät.

Linnut

Linnun siipi

Linnun siiven luut ovat keveitä, yleensä onttoja ja luupylväin vahvistettuja. Olkavarsi on lyhyt, ja siiven näkyvän tukirakenteen muodostavat kyynärvarsi ja kättä vastaavat luut. Siiven ulomman osan eli käsisiiven luusto muodostuu kahdesta ranneluusta ja kolmesta sormiluusta. Käden luut ovat sulautuneet yhteen, ja ne poikkeavat selvästi maanisäkkäiden vastaavista luista. Toiseen sormiluuhun kiinnittyy pikkusiipi, ja kolmas ja neljäs muodostavat siiven kärjen. Kyynärsiivessä on kyynärluu ja värttinäluu.^[1]

Linnun siivet ovat höyhenten ja sulkien peittämät. Linnun lentäessä kantavan pinnan muodostavat siipisulat, joita ovat käsisulat ja kyynärsulat. Monien lintujen peukalosulista muodostunut pikkusiipi vähentää pyörteiden syntymistä ja lisää siiven kantokykyä varsinkin liidossa.^[2]

Siiven alaspäin suuntautuvasta liikkeestä vastaa linnun suurin lihas, olkaluuhun kiinnittyvä iso rintalihas. Siipeä kohottaa sen takana sijaitseva pieni rintalihas.^[1]

Hyönteiset

Selkärangattomista eläimistä vain hyönteisillä on siivet. Hyönteisistä alkeellisimmilla ei tosin ole ollut siipiä koskaan, kuten hyppyhäntäisillä, alkuhyönteisillä ja kaksi- ja kolmisukashäntäisillä. Joiltakin hyönteisiltä siivet taas ovat surkastuneet kehityksen aikana. Näitä ovat esimerkiksi kirput, täit, eräät kärpäset, muurahaistyöläiset, eräät koskikorennot ja suorasiipiset, jotkut kovakuoriaiset ja luteet sekä jotkut perhosnaaraat (halla- ja pakkasmittari). Useimmilla siivekkäillä hyönteisillä siipiä on kaksi paria. Kaksisiipisillä sekä joillakin päivänkorennoilla takasiivet ovat kehityksen aikana surkastuneet tai kokonaan hävinneet. Siivet ovat pingottuneina siipisuoniston avulla.

Lähteet

1. Södersved, Jan (päätoim.): Luonnossa: Linnut 1, s. 121–122, 126. Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-31883-6
2. Pekkarinen, Antti & Vuolanto, Seppo & Taarna, Jorma (toim.): Uusi suuri eläinkirja II, s. 102–104. (italialainen alkuteos Natura Viva) WSOY, 1974. ISBN 951-0-03732-X