Signe oli Hammarstenin pappisperheen kuudesta lapsesta toiseksi vanhin.[2] Hän kävi kahdeksan luokkaa oppikoulua ja opiskeli sitten Tukholman taideteollisessa korkeakoulussa 1901–1905. Hän toimi viisi vuotta tukholmalaisen tyttökoulun piirustuksenopettajana[3] ja oli mukana perustamassa Ruotsiin tyttöjen partioliikettä.[2]
Signe Hammarsten avioitui 1913 kuvanveistäjä Viktor Janssonin kanssa, jonka oli tavannut toisella Pariisin-matkallaan. Hän muutti Suomeen 1915. Itsekin kuvanveistäjän urasta haaveillut Signe alkoi auttaa Viktoria kipsivalutöissä ja pikkuhiljaa myös signeerata, tarvittaessa myös parannella miehensä töitä.[2] Janssonit saivat kolme lasta: Toven, Larsin ja Per Olovin. Myös lapsista tuli taiteilijoita, Tovesta rakastettujen Muumi-kirjojen ja -sarjakuvien luoja.[4]
Ura postimerkkitaiteilijana
42-vuotiaana Signe Hammarsten-Jansson halusi kohentaa taiteilijaperheen taloutta ja sai paikan piirtäjänä Suomen Pankin setelipainossa. Hän suunnitteli aluksi seteleitä ja obligaatioita. Ensimmäinen hänen piirtämänsä erikoismerkki oli Turun kaupungin 700-vuotisjuhlapostimerkki vuodelta 1929. Se aloitti uuden vaiheen postimerkkien julkaisupolitiikassa, kun vaakuna-aiheen rinnalla ruvettiin julkaisemaan kuva-aiheisia avustus- ja muistopostimerkkejä. Signe Hammarsten-Jansson piirsi vuosien 1929–1962 välillä 173 postimerkkiä, joiden yhteinen painosmäärä nousi kuuteen miljardiin.[5] Viimeiset merkit julkaistiin hänen ollessa 80-vuotias.[4]
150 tarinaa: Suomalainen postimerkki 150 vuotta / 150 små berättelser: Det finska frimärket 150 år / 150 Stories: 150 Years of Finnish Stamps. Suomen Posti Oyj / Postimuseo 2006.
Toven matkassa. Muistoja Tove Janssonista. Toim. Helen Svensson. WSOY 2004.
Aiheesta muualla
Rahikainen, Marjatta: Hammarsten-Jansson, Signe (1882–1970).Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
