Sierra Leonen sisällissota käytiin vuosina 1991–2002. Sen osapuolina olivat vallankumousrintama Revolutionary United Front (RUF) johtajanaan Foday Sankoh, ja valtiollinen armeija, johdossaan ensin Joseph Saidu Momoh, vuoden 1992 sotilasvallankaappauksen jälkeen Valentine Strasser.
Sodassa kuoli noin 50 000 sierraleonelaista, yli kaksi miljoonaa (eli yli kolmannes väestöstä) joutui lähtemään kodeistaan.
Ennen Sierra Leonen sisällissotaa timanttivarojen huono hallinta ja korruptio olivat johtaneet siihen, että maa oli Yhdistyneiden kansakuntien tilastojen mukaan maailman köyhin.[2]
Sodan puhkeamiseen vaikutti sisäisten ongelmien lisäksi se, että rajanaapuri Liberiassa käytiin sisällissotaa. Yhden sen osapuolen johtaja, Charles Taylor, tuki RUF:ia saadakseen Sierra Leonen epävakaisempaan tilaan.[2] Taylor arvioi Sierra Leonessa toimivan ECOMOG:in estävän hänen joukkojaan valtaamasta pääkaupunki Monroviaa.
RUF aloitti sotatoimet Sierra Leonen itäosissa maaliskuussa 1991 iskemällä sinne Liberiasta käsin. Vuonna 1997 RUF marssi pääkaupunki Freetowniin asti, ja pääsi neuvotteluihin presidentti Ahmad Tejan Kabbahin kanssa. Aselepo solmittiin 1999, mutta väkivaltaisuudet jatkuivat vuoteen 2001.
Vuonna 2002 YK asetti erikoistuomioistuimen ratkomaan sotarikoksia.[3]
Lähteet
Katso myös
Aiheesta muualla