Shlomo Sand (hepr.שלמה זנד, translitteroidaan myös Shlomo Zand, s. 10. syyskuuta1946Linz, Itävalta) on Tel Avivin yliopiston historian professori. Hänen pääasialliset opetusalansa ovat elokuva ja historia, Ranskan henkisen kulttuurin historia sekä kansa ja nationalismi.[1]
Itävallassa syntyneen Sandin vanhemmat olivat puolanjuutalaisia, jotka olivat selviytyneet holokaustista. Vanhempien maailmankuva oli kommunistinen ja anti-imperialistinen, eivätkä he suostuneet ottamaan Saksalta vastaan korvauksia toisen maailmansodan aikana kokemistaan kärsimyksistä. Hänen isänsä toimi Israelin kommunistisessa puolueessa. Sand asui varhaislapsuutensa pakolaisleirillä, mutta muutti perheen kanssa 1948 Jaffaan. Hänet erotettiin koulusta 16-vuotiaana, ja hän suoritti ylioppilastutkinnon (bagrut) vasta asepalveluksen jälkeen.[2] Sotilaalliset kokemukset vuoden 1967 sodasta ja tympääntyminen sen jälkeen saivat hänet eroamaan Israelin kommunistisesta nuorisoliitosta Bankista ja liittymään radikaalimpaan ja sionismin vastaiseen järjestöön Matzpeniin 1968. Petyttyään Matzpeniin Sand erosi siitä 1970.[3][4]
Sand torjui Israelin kommunistipuolueen Rakahin tarjouksen lähteä opiskelemaan elokuva-alaa Puolaan, ja hän suoritti 1975 BA-tutkinnon historiassa Tel Avivin yliopistossa. Saatuaan stipendin hän ensin opiskeli 1975–1985 ja myöhemmin opetti Pariisissa, jossa hän suoritti maisterin tutkinnon Ranskan historiassa ja väitteli filosofian tohtoriksi[5] aiheenaan "George Sorel ja marxismi". Sand on opettanut vuodesta 1982 Tel Avivin ja Kalifornian yliopistossa sekä Pariisissa École des hautes études en sciences socialesissa.[1]
Teos
Teoksen aihe
Teoksessaan Matai ve’ech humtza ha’am hayehudi? ('Milloin ja missä juutalainen kansa on keksitty?') "[Sand] pyrkii osoittamaan, että juutalaisia ei koskaan ole ollut olemassa "kansa-rotuna" jolla olisi yhteinen alkuperä, vaan se on lähinnä värikäs sekoitus ryhmiä, jotka ovat historian eri vaiheissa omaksuneet juutalaisuuden uskontona. Hän väittää, että monien sionististen aatteiden piirissä myyttinen käsitys juutalaisista muinaisena kansana synnytti rasistista ajattelua".[6]
Sandin argumentin ydin on, että alkuperäiset Israelissa asuneet juutalaiset eivät vastoin hyväksyttyä historiankirjoitusta joutuneet karkotetuksi maasta Bar Kokhban kapinan jälkeen. Hän on todennut, että suuri osa nykyjuutalaisista on kääntynyt juutalaisuuteen myöhemmin. Lisäksi hän toteaa, että tarinan karkotuksesta keksivät alkukristityt saadakseen juutalaisia kääntymään uuteen uskoon. Sand kirjoittaa: "Kristityt halusivat myöhempien juutalaissukupolvien uskovan, että heidän esi-isiensä karkotus maasta oli Jumalan rangaistus."[7] Sand väittää, että suurinta osaa juutalaisista roomalaiset eivät karkottaneet vaan he saivat pysyä maassa. Hänen mukaansa karkotettujen määrä on enintään kymmeniä tuhansia. Edelleen hän sanoo, että monet juutalaiset kääntyivät islamin uskoon arabien valloituksen jälkeen ja sulautuivat valloittajiin. Hän esittää päätelmänään, että Palestiinan arabit olivat juutalaisia.[8]
Sand selittää käsitteen juutalainen kansa synnyn seuraavasti: "saatuaan vaikutteita saksalaisen nationalismin käsitteestä Saksassa asuvat juutalaista alkuperää olevat intellektuellit jossakin vaiheessa 1800-lukua ottivat tehtäväkseen keksiä "jälkikäteisesti" käsitteen kansa halutessaan luoda nykyajan juutalaisen kansan. Historioitsija Heinrich Graetzista lähtien juutalaiset historioitsijat alkoivat piirtää juutalaisuuden historiasta kuvaa kansana, jolla oli ollut kuningaskunta, josta tuli vaeltava kansa ja joka viimein palasi synnyinmaahansa."[6]
Kritiikki
Heprealaisen yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Israel Bartal kirjoittaa Haaretzissa julkaistussa kommentissaan[9], että Sandin perusväitteet ja -näkemykset juutalaisten historiasta ovat "perusteettomia". Bartal vastaa "Sandin argumentteihin (...), että yksikään juutalaisen kansanliikkeen historioitsija ei ole koskaan todellisuudessa uskonut juutalaisten olevan etnisesti ja biologisesti "puhtaita" [ja että] Sand soveltaa marginaalisia asenteita koko juutalaiseen historiankirjoitukseen ja niin tehdessään kieltää juutalaisen historian tutkimuksen keskeiset oletukset." Hän lisää: "Sellainen poliittinen interventio, josta Sand puhuu, siis tietoisesti luotu ohjelma, jonka tavoitteena olisi, että israelilaiset unohtaisivat puolan- ja venäjänjuutalaisten todellisen biologisen alkuperän, tai ohje juutalaisten pakolaisuuden tarinan edistämisestä, on silkkaa mielikuvitusta."[10]
Tom Segev kirjoittaa, että Sandin kirja "on tarkoitettu tukemaan ajatusta, että Israelin valtion pitäisi olla kaikkia sen kansalaisia varten – juutalaisia, arabeja ja muita – eikä siten kuin se on julistanut identiteettinsä: "juutalaiseksi ja demokraattiseksi' valtioksi ja että kirja on yleisesti ottaen "hyvin kirjoitettu" ja siinä on "paljon faktoja ja oivalluksia, joita monet israelilaiset lukevat ihmeissään ensimmäistä kertaa".[8]
Ofri Ilanin mielestä "(...) kirja ei pääosin käsittele juutalaisen kansan keksimistä nykyaikaisen juutalaisen nationalismin kautta vaan lähinnä kysymystä siitä, mistä juutalaiset ovat peräisin".[6]
Shlomo Sand toteaa: "On totta, että olen Ranskan ja Euroopan historioitsija, en muinaisaikojen. (...)",[6] ja: "Minua on Israelissa arvosteltu siitä, että kirjoitan juutalaisten historiasta, kun erikoisalaani on Euroopan historia. Mutta tällainen kirja tarvitsee historioitsijan, joka tuntee muun maailman tutkijoiden historiantutkimuksen vakiintuneet käsitteet."[7]
Kirja oli Israelin myyntilistoilla 19 viikkoa, ja pian se julkaistiin ranskaksi (Comment le people juif fut inventé, Fayard, Paris, 2008). Lisää käännöksiä on tekeillä, ja englanninkielinen on suunniteltu julkaistavaksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa vuonna 2009.[11].
Julkaisut
L'Illusion du politique: Georges Sorel et le débat intellectuel 1900 , Paris, La Découverte, 1984
Georges Sorel en son temps, & Jacques Julliard (toim), Paris, Seuil, 1985
Intellectuals, Truth and Power: From the Dreyfus Affair to the Gulf War, Tel Aviv, Am Oved, 2000 (hepreaksi)
Le XXe siècle à l' écran, Paris , Seuil, 2004; elokuvana Film as History – Imagining and Screening the Twentieth Century , Tel Aviv, Am Oved & Open University Press, 2002 (hepreaksi)
Cinema and Memory – A Dangerous Relationship?, & Haim Bresheeth & Moshe Zimmerman (toim.), Jerusalem, The Zalman Shazar Center for Jewish History, 2004 (hepreaksi)
Historians, Time and Imagination, From the “Annales” School to the Postzionist Assassin, Tel Aviv, Am Oved, 2004 (hepreaksi)
Les Mots et la terre – Les intellectuels en Israël, Paris, Fayard, 2006 (ranskaksi)
When and How was the Jewish People Invented?, Tel Aviv, Resling, 2008 (hepreaksi), ranskaksi Comment le peuple juif fut inventé – De la Bible au sionisme, Paris, Fayard, 2008
