Seuloskoi oli entisen Rääpyväninkeriläisseurakunnan keskuspaikka.[4] Rääpyvän hovin ja ympäröivät kylät omisti vuosina 1818–1917 Vsevoložskin ruhtinassuku, josta kaupunki on saanut nimensä. Se on syntynyt vuonna 1895 avatun samannimisen rautatieaseman ympärille.
1900-luvun alussa seudulle syntyi pietarilaisten huvila-asutusta. Vuonna 1936 Seuloskoin taajamasta tuli samannimisen hallintopiirin keskus. Toisen maailmansodan aikana sen kautta kulki ”Elämän tieksi” kutsuttu piiritetyn Leningradin huoltoreitti. Kaupunginoikeudet Seuloskoi sai vuonna 1963. lähde?
Seuloskoi koostuu useasta historiallisesta osasta, joita ovat Seuloskoin, Pärnkartanon (ven.Бернгардовка, Berngardovka) ja Myllyojan (ven.Мельничный Ручей, Melnitšnyi Rutšei) asemanseudut, Južnyi (ven.Южный) ja Kotovo Pole (ven.Котово Поле). Kaupungista on paikallisjunayhteys Pietarin Suomen asemalle.
Kaupunki on huomattava teollisuuskeskus. Suurimmat tuotantolaitokset ovat Ford Motor Companyn autotehdas ja Nokian Renkaiden tehdas. Lisäksi kaupungissa on muun muassa elintarvike- ja rakennustarviketeollisuutta. Suuri osa asukkaista käy päivittäin töissä Pietarissa. Työttömiä kaupungissa on virallisesti vain 0,3 %.lähde?
Seuloskoissa toimivat kulttuuritalo, lastenkeskus, musiikki- ja taidekoulu, maatalousopisto sekä Venäjän humanistisen yliopiston ja palvelualojen ammattikorkeakoulun osastot. Nähtävyyksiä ovat kotiseutumuseo, Leningradin piiritysmuseo, automuseo, Prijutinon kartanomuseo ja lasten eläintarha. Kaupungissa useita ortodoksikirkkoja sekä armenialainen kirkko. lähde?
Seuloskoista on kotoisin mäkihypyn olympiavoittaja Vladimir Belousov.
↑Miettinen, Helana: Inkeriläisyyden kahdet kasvotMurros – Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit
globalisaation paineissa. Helsingin yliopisto: Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten
ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos,
Suomalainen Tiedeakatemia ja Suomalais-Ugrilainen Seura. Viitattu 12.9.2022.