Sergei Netšajev oli tilanomistaja Pjotr Jepiševin ja maaorjanaisen avioton lapsi. Hänet adoptoi maalari Gennadi Pavlov, jolta hän sai ”yllättävää” tai ”odottamatonta” tarkoittavan sukunimensä.[1] Netšajev opiskeli aikuisopistossa ja muutti vuonna 1865 Moskovaan, missä hän ystävystyi kirjailija Filipp Nefjodovin kanssa. Vuonna 1866 hän siirtyi Pietariin, jossa hän suoritti opettajan tutkinnon. Pietarin yliopiston kuunteluoppilaana hän osallistui vuosien 1868–1869 opiskelijalevottomuuksiin ja johti radikaalia opiskelijaryhmää yhdessä Pjotr Tkatšovin kanssa. Tammikuussa 1869 hän päästi liikkelle huhun pidätyksestään ja paostaan vankilasta. Todellisuudessa hän matkusti Moskovaan ja sieltä ulkomaille.[2]
Genevessä Netšajev esittäytyi Pietari-Paavalin linnoituksesta paenneeksi vallankumoukselliseksi ja hankkiutui Mihail Bakuninin ja Nikolai Ogarjovin lähipiiriin. Ogarjovin keräämän Bahmetjevin rahaston avulla hän aloitti propagandakampanjan keksimänsä ”Maailman vallankumousliiton” nimissä.[1] Kesällä 1869 hän laati ”Vallankumouksellisen katekismuksen”, jonka perustana oli jesuiittojen tunnuslause ”päämäärä oikeuttaa keinot”. Tätä ohjenuoraa Netšajev noudatti vallankumouksellisen toimintansa alusta lähtien.[2]
Syyskuussa 1869 Netšajev palasi Moskovaan, jossa hän perusti keksimänsä Narodnaja rasprava (”Kansan kosto”) -järjestön osaston.[2] Auktoriteettinsä tueksi hän tapatti itseensä epäilevästi suhtautuneen opiskelija Ivanovin syyttäen tätä petturiksi. Murhan neljän muun osallisen jouduttua pidätetyksi Netšajev pakeni ulkomaille.[1] Ivanovin murha herätti suurta huomiota ja vahingoitti merkittävästi Venäjän vallankumousliikettä.[3]
Vuonna 1872 Sveitsin viranomaiset luovuttivat Netšajevin Venäjälle, jossa hänet tuomittiin 20 vuoden vankeusrangaistukseen Ivanovin murhan johdosta.[1] Hän kuoli Pietari-Paavalin linnoituksessa ”keripukkiin liittyneeseen yleiseen turvotukseen”.[4] Venäjän sivistyneistö ja suurin osa narodnikeista tuomitsi Netšajevin vallankumouksen nimissä toimineeksi huijariksi ja fanaatikoksi. Hänen esimerkkinsä vaikutti myöhemmin mm. sosialistivallankumouksellisten taistelujärjestön toimintaan. Kirjailija Fjodor Dostojevski kuvaa Netšajevin kannattajia romaanissaan Riivaajat.[1]
