Seksiriippuvuus on käsite, joka kattaa joukon ihmisen seksuaalisuuteen liittyviä pakkomielteisiä ajatus- tai toimintamalleja. Käsitteestä alettiin puhua varsinaisena addiktiona AA-liikkeen piirissä 1970-luvun loppupuolen Yhdysvalloissa.
Taustaa
Seksiriippuvuutta ei tule sekoittaa normaaliin vilkkaaseen seksuaaliseen aktiivisuuteen, jonka WHO katsoo yleistä hyvinvointia ja terveyttä edistäväksi asiaksi. Ihmisten tarpeet ja mahdollisuudet seksuaalisuutensa toteuttamiseen ovat huomattavan erilaisia. Rajanveto häiritsevän seksiriippuvuuden ja tavallisen seksiin liittyvän nautinnon tavoittelemisen välillä ei ole yksiselitteistä. Yleisiä tunnusmerkkejä seksiriippuvuudesta ovat pakkomielteiset ajatukset tai ahdistusta ja häpeää aiheuttavat toiminnot, jotka henkilö pyrkii salaamaan lähipiiriltään ja muilta ihmisiltä.[1]
Hyvin moni seksiriippuvainen on kokenut varhaisessa vaiheessa tai lapsuudessa jonkin tason seksuaalista hyväksikäyttöä.[2]
Tunnusmerkit
Tietyt lisäpiirteet voivat kieliä seksiriippuvuudesta. Henkilöstä itsestään tai hänen lähipiiristään voi tuntua, että seksuaaliset halut valtaavat henkilön mielen jopa pakkomielteisesti tai henkilö kokee voimakasta vetoa seksuaaliseen kanssakäymiseen ollessaan stressaantunut, ahdistunut, jännittynyt tai masentunut. Pakonomaisten kokemusten jälkeinen mielihyvä kestää vain lyhyen ajan, ja henkilö kokee tarpeen toistaa teon. Myös seksuaalikokemuksista seuraavat vakavat ongelmat, kuten parisuhteen rakoilu, avioero tai sukupuolitaudit voivat olla oireita seksiriippuvuudesta.[1] Addikti menettää käyttäytymisen hallinnan ja hän saattaa kokea suurta häpeää, ahdistusta ja tuskaa sekä vastenmielisyyttä itseään kohtaan. Riippuvaisella voi olla suuri halu lopettaa toiminta, mutta toistuvista yrityksistä huolimatta se tuntuu mahdottomalta.[2]
Vaikutukset läheisiin
Seksiriippuvaisen kumppaneista yli puolet kertoo kokeneensa post-traumaattisen stressireaktion oireita. Vaikutukset parisuhteeseen ja perhe-elämään ovat moninaisia: lapset saattavat kärsiä ja seurauksena voi olla avioero. Kumppania voi auttaa tunteiden ja reaktioiden ääneen lausuminen ja validointi, vertaistukiryhmä, psykoedukaatio riippuvuuden ymmärtämiseksi ja keskittyminen omaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen.[3]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
