Seitsemän raivoisaa gladiaattoria (myös Seitsemän taistelijaa, ital. I sette magnifici gladiatori, engl. The Seven Magnificent Gladiators) on vuonna 1983 valmistunut Claudio Fragasson ja Bruno Mattein ohjaama italialais-yhdysvaltalainen seikkailuelokuva. Cannon Filmsin tuottama tarina on Rooman valtakuntaan sijoittuva muunnelma Akira Kurosawan Seitsemään samuraihin perustuvasta westernistä Seitsemän rohkeata miestä. Sen sankaria Hania näyttelee amerikkalainen kehonrakentaja Lou Ferrigno, joka oli aikaisemmin tullut tunnetuksi television Hulkina.
Juoni
Kuolemattoman rosvopäällikkö Niceroten joukot terrorisoivat syrjäisen maalaiskylän asukkaita. Kylän naiset lähtevät Roomaan etsimään taistelijaa, joka kykenisi puolustamamaan heitä Akilleen taikamiekalla. Gladiaattoreista voimakkain on mahtavalihaksinen barbaari Han, joka on juuri pelastanut kuolemalta kilpa-ajoissa voittamansa Scipion. He pakenevat Rooman keisarin hovista ja saavat mukaansa joukon muita taistelijoita vapauttamaan kylää.[1][2][3]
Gladiaattorit ja heihin liittyneet kyläläiset torjuvat Niceroten ensimmäisen hyökkäyksen. Tämä houkuttelee sankarit ulos kylästä, ottaa sen asukkaat panttivangeiksi ja pakottaa seitsikon antautumaan häpeällisesti. Gladiaattorit päättävät palata taistelemaan Niceroten joukkoja vastaan ja lopulta Han onnistuu tappamaan rosvopäällikön taikamiekallaan.[1][2][3]
Näyttelijät
Kritiikki
Seitsemän raivoisaa gladiaattoria edustaa Conan – barbaarin vanavedessä uudelleen lämmitettyä 1960-luvun vaihteen peplumia. Se on eräänlainen kunnianosoitus tyylilajin veteraaneille, joista mukana ovat Brad Harris, Dan Vadis, Giovanni Cianfriglia ja Salvatore Borghese. Halvalla tehty elokuva on melko sujuvaa ja harmitonta viihdettä, eikä juurikaan kuvasta ohjaajilleen tyypillistä överiksi menevää törkyistä roskaa. Lou Ferrignon lihakset varastavat show’n Sybil Danningin piilossa pysyviltä rinnoilta ja keisarin hovin kissatappelu on päivitetty versio peplumkliseisiin kuuluvista tanssitytöistä.[1][2][3][5][6] Seitsemästä rohkeasta miehestä on olemassa myös alkuperäinen peplumversio, Richard Harrisonin tähdittämä I sette gladiatori vuodelta 1962[7].
Video-oppaassa vuodelta 1994 Sam Inkinen kutsuu elokuvaa katselukelvottomaksi ongelmajätteeksi ja antaa sille tähtien sijasta pommin, mikä vastaa sanallista arviota ”täysin epäonnistunut tekele”.[8]
Julkaisut
Seitsemän raivoisaa gladiaattoria oli Lou Ferrignon ensimmäinen Italiassa kuvattu elokuva, mutta se julkaistiin valkokankaalla vasta Luigi Cozzin ohjaaman Herculeen jälkeen[5]. Elokuva päätyi nopeasti videolle, mutta siitä ei ole olemassa virallista DVD-julkaisua. Harvalukuiset piraattiversiot on digitoitu videokaseteilta[9].
Lähteet
Aiheesta muualla
