Von Etter tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1841 ja määrättiin sieltä valmistuttuaan vänrikkinä Henkivartioväen Semenovskojen rykmenttiin 1847. Hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1849, luutnantiksi 1851, alikapteeniksi 1854, kapteeniksi 1861 ja everstiksi 1863. Von Etter tuli keisarin sivusadjutantiksi vuonna 1865. Hänet määrättiin seuraavana vuonna Henkikaartin 3. suomalaisen tarkk’ampujapataljoonan komentajaksi ja ylennettiin kenraalimajuriksi 1869. Henkivartioväen Semenovskojen rykmentin komentaja hänestä tuli vuonna 1874. Von Etter osallistui rykmentin mukana Turkin sotaan 1877–1878, jonka aikana hänet määrättiin Henkivartioväen 2. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin komentajaksi. Sodan jälkeen vuonna 1879 hänet merkittiin Henkivartioväen 3. Suomen tarkk’ampujapataljoonan ja Henkivartioväen Semenovskojen rykmentin upseeriluetteloihin, mutta siirrettiin jo seuraavana vuonna Henkivartioväen 2. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi ja edelleen seuraavana vuonna 1. krenatööridivisioonan komentajaksi. Kenraaliluutnantiksi von Etter ylennettiin 1881. Hän kuoli kesken sotapalveluksen, toimiessaan mainitun divisioonan komentajana.[1]
↑ abcSebastian Albrekt von EtterSuomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 19.1.2020)
↑Förteckning öfver Ridderskapets och Adelns medlemmar vid landtdagen i Helsingfors år 1872. Protokoll fördt hos Högl. Ridderskapet och Adeln å Landtdagen I Helsingfors år 1872. Tredje häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1874, ss. 431-433.
