Sarit valmistui Chula Chom Klaon sotilasakatemiasta Bangkokissa vuonna 1929. Armeijan upseerina hän aluksi tuki sotamarsalkka Phibunin valtaanpääsyä vuoden 1947 vallankaappauksessa ja palveli vuoteen 1957 asti tuon hallinnon puolustusministerinä ja asevoimien komentajana. Vuonna 1957 Sarit syrjäytti Phibunin. Hän tuli pääministeriksi syyskuussa 1959, lakkautti puolueet ja julistautui myös armeijan ylipäälliköksi.[1][2]
Kun hänen edeltäjänsä Phibun oli estänyt kuningasperhettä esiintymästä julkisesti, Sarit salli kuningas Bhumibolin tulla taas esiin ja esiintyi itse kuninkaan alamaisena. Niinpä Saritin kuoltua 1963 armeija oli lojaali kuninkaalle ja valta siirtyi rauhanomaisesti Saritin lähipiiriin kuuluville upseereille.
