Salokivi toimi Turun piirustuskoulun piirustuksenopettajana sekä piirustuksenopettajana suomalaisessa klassillisessa ja reaalilyseossa 1914–1917. Hänellä oli oma taidemaalarikoulu Helsingissä 1930–1932.
Salokivi asui vuosina 1933–1940 Lallukan taiteilijakodissa, ja hän kuului taiteilijakodin ensimmäisiin asukkaisiin.[3] Kesänsä taiteilija vietti vuosina 1932–1936 Ahvenanmaalla ja vuosina 1937–1939 Pellingissä maalaten.[4]
Majsi Salokiven muotokuva
Salokiven maalauksia oli pitkään kateissa hänen kuolemansa jälkeen. 160 teosta löydettiin vuonna 2018 helsinkiläiseltä ullakolta taiteilijan ystävän jäämistöstä.[5]
Taiteellinen tuotanto
Salokivi osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosien 1904 ja 1936 välillä. Hänet tunnetaan erityisesti impressionistisistamaisemamaalauksistaan. Hänen vaikutelmamaalauksensa olivat usein täynnä auringonvaloa ja hän käytti täyteläisiä värejä. Salokivi maalasi paljon viettäessään perheensä kanssa kesiä saaristossa Pellingissä, Högsårassa ja Ahvenanmaalla.
↑Ilvas, Juha: ”Santeri Salokivi”, Kansallistaidetta: Suomalaista taidetta Kansallis-Osake-Pankin kokoelmissa, s. 136–137. Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 951-889-000-5.
↑Ilvas, Juha: Taide kuuluu talon tapoihin: Lähivakuutus-yhtiön taidehankinnat, s. 110. Helsinki: Lähivakuutus keskinäinen yhtiö, 2002. ISBN 952-91-5319-8.
↑Lahelma, Marja: Lallukka: Elämää taiteilijakodissa, s. 180. Helsinki: Parvs, 2020. ISBN 978-952-7226-60-5.
↑toim. Salokivi, Majsi: Salokivi, s. 24,29. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1945.
↑Hällsten, Annika: Bråtet på vinden visade sig vara en konstskatt. Hufvudstadsbladet, 23.5.2018, s. 18–19. Artikkelin verkkoversio.
Kirjallisuutta
Anttonen, Erkki: ”Salokivi, Santeri (1886–1940)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 626–628. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.