Salvatore Farina |
---|
|
Henkilötiedot |
---|
Syntynyt | 1846 |
Kuollut | 1918 (71–72 vuotta) |
Kansalaisuus |
Italia |
Ammatti |
kirjailija |
Kirjailija |
Äidinkieli | italia |
Tuotannon kieli | italia |
Aiheesta muualla |
|
|
Infobox OK |
Salvatore Farina (1846–1918[1]) oli italialainen kirjailija.
Farinan kertomuksissa ja romaaneissa on luontevia ja tunteikkaita huomaamattoman yksityiselämän ja porvarillisten perheolojen kuvauksia. Nämä sekä niihin liittyvä huumori ovat tuottaneet hänelle kunnianimen "Italian Dickens". Etevimmät hänen teoksistaan, joita on käännetty useille Euroopan kielille, ovat Due amori (1869), Un segreto (1870), Fiamma vagabonda (1872), Mio figlio (1879-81), Il Signor Io (1882), Si muore (novellisarja, 1884–1891), Piu forte del'amore (1890), Che dira il mondo (1893), Madonnina bianca (Vanitas) (1897) ja Fino alla morte (1902).[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Henkilöt | |
---|
Muut | |
---|