Huhtikuussa vuonna 1928 Fjalar Nordell (1903–1976) ja Lauri Koskinen alkoivat valmistaa radiovastaanottimia Saloon perustamassaan yrityksessä, jonka nimi oli aluksi Radioliike Nordell & Koskinen. Koskisen tilalle yrityksen toiseksi omistajaksi tuli Olavi Laakso vuonna 1936.[1]
Ensimmäiset Salora-merkkiset radiot ilmestyivät markkinoille vuonna 1937. Nimi Salora tulee sanoista Salo ja radio. Vuonna 1945 yritys muutettiin osakeyhtiöksi nimeltään Salora Oy.[2]
Salora teki Suomen ensimmäiset ULA-radiot 1953[1] ja alkoi valmistaa mustavalkotelevisioita vuonna 1956.[3]
Televisioiden markkinajohtajaksi
Vuonna 1958 tuotiin markkinoille kokonaan omaa tuotantoa oleva televisio Salora 17/59, jota seurasivat mallit Messina, Manhattan ja Boston. Uusi tv-tehdas valmistui 1962. Siinä oli neljä tuotantolinjaa ja sen kapasiteetti oli 150 vastaanotinta päivässä. Yhtiön palveluksessa oli tuolloin 400 henkilöä, joista 350 televisiotehtaassa. Seuraava televisiotehdas valmistui 1969, minkä myötä päivätuotanto kaksinkertaistui runsaaseen 300 vastaanottimeen.[1]
1966 Salora aloitti televisioiden viennin Ruotsiin ja viennin osuus kasvoi niin, että 1970-luvun lopulla jo 60 % Saloran televisioista meni vientiin. Väritelevisiot tulivat ohjelmaan 1960-luvun lopulla. Ensimmäinen Saloran väritelevisio Salora Finlandia VT01 tuli markkinoille vuoden 1969 lopulla. Salora aloitti 1967 myös hifi-stereolaitteiden valmistuksen (Salora Metropol 5). Vuonna 1974 valmistui 25 000 stereolaitetta.[1] Saloran oma audiolaitetuotanto jatkui aina vuoteen 1981 saakka mutta vielä 1980-luvulla valmistivat aasialaiset laitevalmistajat Saloran tuotemerkillä muun muassa stereolaitteita, radio- ja videonauhureita ja myös matkatelevisioita. Salora oli televisioissa 1970-luvulla Suomen markkinajohtaja vastaten yli puolesta tv-vastaanottimien myynnistä.[3] Tuotantotiloja jouduttiin laajentamaan useaan otteeseen. Vuonna 1974 valmistuneen jälleen uuden televisiotehtaan myötä yhtiön tuotantopinta-ala kasvoi runsaaseen kolmeen hehtaariin.[1]
Radiopuhelimet, autoradiopuhelimet ja puolijohteet
Salora alkoi valmistaa radiopuhelimia 1960-luvun alussa. Ensimmäinen malli oli SRP-10. Malli oli tarkoitettu puolustusvoimille, mutta kauppa ei toteutunut. Radiopuhelinta myytiin sitten väestönsuojeluun ja muille viranomaisille. Mallia seurasi tilaus veturiradiopuhelimista VR:lle.[4]
Autoradiopuhelinten (ARP) valmistus Salorassa alkoi 1970-luvun alussa. Saloran ensimmäinen ARP-malli oli SRP-22. Se sijoitettiin autoon kiinteästi. Ensimmäinen kannettava autoradiopuhelin oli vuonna 1974 julkaistu SRP-24. Se oli myös Suomen ensimmäinen kannettava matkapuhelin. Laitteen paino oli 5 kg ja sen akku kesti yhden työpäivän. Markkinoilla ei tuohon aikaan ollut vastaavia puhelimia. Salorasta tulikin SRP-24:n avulla matkapuhelinten markkinajohtaja Suomessa.[4]
Autoradiopuhelinyksikkö tuotti kuitenkin reilusti tappiota. Puhelimia valmistettiin varastoon, koska asiakasmäärä oli arvioitu liian korkeaksi. Vuonna 1975 Nokia ja Salora tekivät yhteistyösopimuksen radiopuhelimien kehittämisestä. Salora valmisti SRP-24:ää ja Nokia myi sitä omalla nimellään. Puhelimen markkinaosuus nousi Suomessa 60 prosenttiin. Jorma U. Niemisen mukaan Suomen matkapuhelinteollisuutta ei olisi syntynyt ilman SRP-24:ää. 1970-luvun lopulla Saloran puhelimilla oli Pohjoismaissa markkinajohtajuus ja se oli myös Euroopan suurin valmistaja.[4]
Yhteistyön jatkona perustettiin vuonna 1979 Mobira Oy -niminen yhteisyritys, johon molemmat osapuolet siirsivät radiopuhelintoimintansa. Pian tämän jälkeen Mobira siirtyi kokonaan Nokian omistukseen vuonna 1982. Yhtiön nimi muutettiin myöhemmin Nokia-Mobiraksi, josta sittemmin tuli Nokia Mobile Phones.
Vuonna 1980 Salora Oy osallistui Nokian ja Aspo Oy:n kanssa puolijohdevalmistaja Micronas Oy:n perustamiseen.
Salora ajautui rahoituskriisiin vuonna 1977. Siihen olivat syinä mm. yhtiön ostama suuri öljytankkeri M/T Esthel sekä virheinvestointi Swazimaan televisiotehtaaseen. Muita syitä olivat Valco-kuvaputkitehtaan tappiot ja Salorassa paljastuneet taloudelliset väärinkäytökset (Salora-juttu). Salora toimi viihde-elektroniikassa, joka oli 1970-luvun lopulla maailmanlaajuisissa ongelmissa. Pienet yritykset eivät pysyneet tuotekehityksessä suurten vauhdissa. Saloran myyntiverkosto ulkomailla oli laaja, mutta siinä oli runsaasti heikkoja asiamiehiä. Tuotteissa oli teknisiä ongelmia, ja Salora joutui tekemään televisioihinsa suuria määriä takuukorjauksia, mikä tuli kalliiksi.[5]
Kriisin seurauksena yhtiö joutui syksyllä 1977 rahoittajapankkien (SYP ja HOP) määräysvaltaan. Joulukuussa 1978 raumalainen telakkayhtiö Hollming Oy sai osakeannissa Saloran osake-enemmistön. Alkuperäinen Nordellien omistajasuku jäi vähemmistöomistajaksi. Hollming kuitenkin pettyi kauppaan pian. Pankit eivät enää suostuneet tukemaan Saloraa, koska ne olivat jo tukeneet sen tervehdyttämistä suurilla korottomilla lainoilla.[5]
Osaksi Nokiaa
Nokia ja Hollming sopivat vuonna 1982 toimialarationalisoinnista informaatioteknologian alalla. Osana tätä sopimusta Hollming myi Nokialle omistamansa Mobiran osakkeet ja Nokia merkitsi 18,3 %:n osuuden Saloran osakkeita. Joulukuussa 1983 Nokia kasvatti osuutensa Salorassa 56 %:iin, mikä liittyi Nokian samana vuonna suorittamaan ruotsalaisen televisiovalmistajan Luxor AB:n hankintaan. Luxorin myyjä, Ruotsin valtio oli asettanut kaupan ehdoksi, että Nokia hankkisi määräysvallan Salorassa.
Nokian ja Hollmingin välille syntyi erimielisyyksiä televisioliiketoiminnan kehittämisestä, mitkä johtivat oikeudellisiin vaatimuksiin ja kanteisiin Hollmingin taholta. Vuonna 1988 Nokia ja Hollming pääsivät sopimukseen ja Nokia hankki koko Saloran osakekannan omistukseensa.
Salora Oy:n olemassaolo yhtiönä päättyi 1989, kun Nokia sulautti sen Nokia-Mobira Oy:öön. Televisioiden valmistuksen Nokia siirsi vuonna 1992 Salon tehtailta Finluxin tehtaalle Turkuun. Finluxin Nokia oli ostanut samana vuonna. Saloran vuonna 1981 aloittamaa tietokonemonitorien valmistusta Nokia jatkoi Salossa vuoteen 2000 saakka.
Tuotemerkin myöhemmät vaiheet
1990-luvun puolivälissä Nokia keskittyi matkapuhelimiin ja tietoliikenteeseen ja myi kulutuselektroniikan liiketoimintansa 1996 hongkongilaiselleSemi-Tech (Global) -yhtiölle. Kauppaan sisältyivät muun muassa Turun televisiotehdas ja Finlux- sekä Salora -tuotemerkit.
Semi-Tech teki konkurssin vuonna 2000 ja Turun televisiotehdas myytiin norjalaiselle Otrum Electronics -yhtiölle, jolloin sen nimeksi tuli jälleen Finlux Oy. Yritys tuli uudestaan suomalaisomistukseen vuonna 2002, mutta ei saavuttanut kannattavuutta, vaan hakeutui konkurssiin syyskuussa 2005 (Yhtiön kuvaputkimallit joutuivat yllättävän pian litteiden mallien syrjäyttämäksi).
Saloran tuotemerkki siirtyi helmikuussa 2006 hollantilaiselle yksityishenkilölle. Vuonna 2008 tanskalainen kodinelektroniikan maahantuontiyritys Kjaerulff osti oikeudet myydä Salora-nimellä televisioita ja digibokseja Suomessa, Baltian maissa ja Itä-Euroopassa. Sillä oli jo ennestään oikeudet Salora-merkkiin muissa Pohjoismaissa.[6]
Kjaerulff ei kuitenkaan saanut merkkiä uuteen lentoon, vaan myi sen hollantilaiselle Albers Trading B.V.:lle, joka myy Salora-merkillä viihde-elektroniikkaa. Toinen Salora-nimellä elektroniikkaa myyvä yritys on intialainen Salora International.[7][8][9]
M/T Esthel, Saloran 1970-luvun lopulla omistama tankkilaiva
Lähteet
Lavonen, Petri: Radiopajoista matkapuhelinteollisuuteen: Salon elektroniikkateollisuuden historia (1925 – 2005). Salon kaupunki, 2005. ISBN 952-99030-8-1
↑Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1
