Salamon oli Unkarin kuningas Andreas I:n ja Kiovan ruhtinatar Anastasian (n. 1023–1074/1094) vanhin poika.[1] Hänen isänisänsä oli Unkarin kuningaskunnan perustajan, Tapani I Pyhän serkku Vazul. Andreas I oli siis ollut Árpád-suvun kuninkaista ensimmäinen Vazulista polveutuva hallitsija.[2] Salamonin äidinpuoleiset isovanhemmat olivat Kiovan suuriruhtinas Jaroslav I Viisas ja Ruotsin prinsessa Ingegerd Olofsdotter, sittemmin Novgorodin pyhä Anna, joka oli Olavi Sylikuninkaan ja kuningatar Estridin tytär.
Perhe ja lapsuus
Kun Tapani Pyhä syrjäytti serkkunsa Vazulin kruununperimyksestä sisarenpoikansa Pietari Orseolon hyväksi ja antoi sokaista Vazulin, tämän pojat Andreas, Béla ja Levente lähtivät 1030-luvun alussa maanpakoon Böömin ja Puolan kautta. Béla jäi Puolan hoviin, Andreas ja Levente jatkoivat matkaa Kiovaan, missä Andreas sai puolisokseen ruhtinas Jaroslavin tyttären Anastasian. Sieltä Andreas ja Levente kutsuttiin vuonna 1046 takaisin Unkariin johtamaan kuningas Pietarin vastaista kapinaliikettä, joka nosti Andreaksen valtaan. Pian tämän jälkeen Levente kuoli, ja Andreas kutsui Bélan Puolasta avukseen, luvaten tehdä tästä kruununperillisensä.[2]
Tilanne muuttui, kun Andreakselle ja Anastasialle, joilla siihen asti oli ollut vain n. 1040 syntynyt tytär Adelheid, yli kymmenen vuoden tauon jälkeen syntyivät pojat Salamon ja Dávid. Kun Andreas pitkien vihollisuuksien jälkeen onnistui tekemään rauhan Saksan kanssa, tämän rauhan vakuudeksi vasta neli- tai viisivuotias Salamon kihlattiin vuonna 1058 keisari Henrik IV:n sisaren Judithin kanssa ja kruunattiin kuninkaaksi.[1][3][4] Syrjäytetty Béla pakeni Puolaan ja palasi sieltä tukenaan puolalaisia joukkoja, joiden avulla hän vuoden 1060 lopulla voitti Andreaksen. Andreas sai surmansa taisteluissa, ja Béla I kruunattiin kuninkaaksi Székesfehérvárissa 6. joulukuuta 1060.[2] Andreaksen leski Anastasia lapsineen lähti maanpakoon ja eli kolme vuotta Itävallassa Melkin linnassa.[4]
Keisari Henrik IV auttaa joukkoineen Salamonia takaisin valtaan vuonna 1063, Chronicon Pictum 1350
Vuonna 1063 Saksan joukot hyökkäsivät uudelleen Unkariin. Kuningas Béla sai surmansa, ja voittoisat saksalaiset auttoivat Salamonin takaisin valtaan. Hänet kruunattiin Székesfehérvárissa Unkarin kuninkaaksi syyskuussa 1063, ja samassa yhteydessä vietettiin myös kymmenvuotiaan Salamonin ja kuusitoistavuotiaan Judithin häitä.[4][3]
Kuningas
Lapsikuningas Salamonin rinnalla todellista valtaa käytti pitkään leskikuningatar Anastasia, ja tärkeisiin asemiin palasivat monet kuningas Andreaksen entisen lähipiirin vaikuttajat, mutta myös kuningatar Judithin väitetään saaneen talouspolitiikassa ja erityisesti Saksan malliin toteutetussa rahauudistuksessa merkittävän roolin.[4]
Béla I:n kuoltua tämän kolme poikaa, Géza, László (Ladislaus) ja Lampert olivat lähteneet maanpakoon äitinsä kotimaahan Puolaan. Sieltä he syksyllä 1063, saksalaisten joukkojen lähdettyä maasta, hyökkäsivät Unkariin Puolan Bolesław II:n armeijan tukemina, ja heidän joukkoihinsa liittyi myös Unkarissa kuningas Bélan entisiä tukijoita. Vuonna 1064 Salamon ja hänen holhoojansa pääsivät sopuun Bélan poikien kanssa: Salamon sai pitää valtaistuimen, mutta Géza veljineen sai hallitakseen jo isänsä Bélan aikoinaan hallitseman herttuakunnan, kolmasosan Unkarista (tercia pars regni). Tämä sovinto säilyi vuoteen 1071 saakka. Salamon ja hänen serkkunsa hoitivat monia hallintotoimia yhdessä ja osallistuivat yhdessä taisteluihin esimerkiksi Trencsénin seutuja hävittäneitä tšekkejä tai idästä Transilvaniaan hyökännyttä sotaisaa arokansaa, petšenegejä vastaan. Myöhemmissä kronikoissa ja kansantaruissa nuorta Salamonia kuvattiin sankarina, joka urheasti taisteli Gézan ja Lászlón rinnalla.[4]
Sovinto serkusten välillä särkyi 1071, kun Salamon käynnisti sotaretken tuolloisen Bysantin valtakunnan rajalinnoitusta, nykyistä Belgradia (unk. Nándorfehérvár) vastaan, sillä bysanttilaiset auttoivat petšenegien joukkoja ja päästivät ne rajan yli Unkarin puolelle ryöstelemään. Géza ryhtyi sotaretken ylipäälliköksi, otti vastaan Belgradin puolustajien antautumisen eikä suostunut antamaan Salamonille tämän vaatimaa osuutta lunnaista ja sotasaaliista. Salamonin ja hänen serkkujensa välillä epäluottamus kasvoi, ja sovintoon pyrkivät vaikuttajat, kuten kuningataräiti Anastasia, syrjäytyivät hallitsijan lähipiiristä.[4]
Salamon halusi ottaa Gézalta herttuakunnan ja luovuttaa sen uskotulleen, išpaani Vidille. Vidin ehdotuksesta hän helmikuussa 1074 hyökkäsi joukkoineen Gézan kimppuun ja saavutti merkittävän voiton. Géza ja László, legendan mukaan Lászlón unessa saaman ilmestyksen rohkaisemina – László kertoi nähneensä unessa, miten Herran enkeli laskeutui taivaasta kultakruunu kädessään ja pani sen Gézan päähän – kävivät kuitenkin vastahyökkäykseen ja voittivat Salamonin Mogyoródin taistelussa 14. maaliskuuta 1074.[4][3]
Tämän jälkeen vuosien ajan sekä Salamon, jonka hallussa oli vain pieni osa läntisintä Unkaria Mosonin ja Pozsonyn linnojen ympäristössä, että suurinta osaa valtakunnasta hallitseva Géza esiintyivät Unkarin kuninkaina, lyöttivät rahaa ja neuvottelivat ulkovaltojen kanssa. Salamon menetti lähipiirinsä tärkeimmät tukijat, kun leskikuningatar Anastasia vetäytyi Itävaltaan Admontin luostariin ja kuningatar Judith muutti Saksaan veljensä Henrik IV:n hoviin.[4]
Loppuvuodet ja kuolema
Henrik Weber, Kuningas Salamon, 1847
Saksalaisten liittolaistensa tuella Salamon pystyi pitkään torjumaan serkkujensa hyökkäykset, mutta ajan mittaan hänen asemansa kävi kestämättömäksi. Vuonna 1081 hän joutui luopumaan kruunusta Gézan (joka oli kuollut 1077) veljen ja seuraajan Lászlón (Ladislaus I) hyväksi, mutta ei lakannut juonittelemasta kuningas-serkkuaan vastaan, joten hänet vangittiin[3] ja teljettiin Visegrádin torniin. Vuonna 1083, samalla kun Tapani I ja tämän poika Imrekanonisoitiin, Ladislaus armahti Salamonin.[5]
Vankeudesta päästyään Salamon lähti Saksaan vielä kerran etsimään apua langoltaan Henrik IV:ltä, jonka huomion vei kuitenkin investituurariita paavin kanssa. Salamon jatkoi liittolaisten etsintää nykyisen Moldovan seuduilla, missä hänen kerrotaan luvanneen petšenegien hallitsijalle, että mikäli hän pääsisi takaisin Unkarin kuninkaaksi, hän ottaisi tämän tyttären kuningattarekseen ja antaisi petšenegeille Transilvanian. Petšenegien hyökkäyksen pystyi kuningas Ladislaus kuitenkin torjumaan. Saksalaisen aikalaislähteen mukaan Salamon kuoli 1087 taistellessaan petšenegien rinnalla Bysantin sotajoukkoja vastaan.[3][4]
Salamonin monivaiheisen elämän päätyttyä hänen loppuvaiheistaan kierteli monenlaisia huhuja ja taruja. Myöhempien unkarilaisten kronikoiden mukaan hän olisi elänyt loppuvuotensa munkkina, pyhiinvaeltajana ja erakkona ja kuollut lopulta Pulassa Kroatiassa, missä häntä olisi kunnioitettu pyhimyksenä. Hänen väitettiin kerjäläismunkin hahmossa myös salaa käyneen Unkarissa vielä kuningas Kálmánin aikaan.[3][4] Saman taruperinteen mukaan myös leskikuningatar Judith olisi loppuvuotensa viettänyt hurskasta nunnan elämää. Päinvastoin kuin kaikki aikalaislähteet, 1200-luvun lopulla elänyt kronikoitsija Simon Kézalainen väittää ilmeisen totuudenvastaisesti, että Judith "hylkäsi kaikki kosijat" miehensä kuoleman jälkeen, vaikka "monet ruhtinaat Saksassa pyysivät hänen kättään".[6][4]
Avioliitto
Salamonin puoliso, prinsessa Judith Schwabenilainen (1054– n. 1105) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Henrik III:n ja tämän toisen puolison Agnes de Poitoun nuorin tytär. Heidän häänsä pidettiin Székesfehérvárissa kesäkuussa 1063, Salamonin kruunajaisten yhteydessä.[3] Tämä alkuaan kahden lapsen kesken solmittu avioliitto oli lapseton ja hajosi käytännössä noin vuonna 1075, kun Judith muutti Saksaan veljensä hoviin. Vuonna 1083, vankeudesta vapauduttuaan, Salamon tuli Saksaan ja yritti palata yhteen vaimonsa kanssa, mutta avioliitto ei enää ollut pelastettavissa. Munkki Bernold von Sankt Blasien (myös Bernold von Konstanz, n. 1054–1100)[7] kirjoittaa kronikassaan vuodelta 1084, että Salamon ja hänen puolisonsa olivat rikkoneet apostoli Paavalin ohjeita [viitannee 1. Korinttilaiskirjeen 7. luvun ohjeisiin avioliitosta] eli pettäneet toisiaan. Judithin kerrotaan joissakin lähteissä harrastaneen avioliiton ulkopuolisia suhteita myös naisten kanssa.[8][4]
Saatuaan tietää Salamonin kuolemasta leskikuningatar Judith avioitui Puolan herttua Władysław I Hermanin kanssa vuonna 1088, ja heille syntyi sittemmin kolme lasta.[4]
Salamonin perintö ja jälkimaine
Salamon ja hänen nuorempi veljensä Dávid kuolivat molemmat vailla perillisiä. Dávid ilmeisesti eli elämänsä naimattomana, mahdollisesti jonkin luostariveljestön jäsenenä, eikä osallistunut poliittisiin valtataisteluihin. Salamonin myötä siis sammui hänen isänsä Andreaksen suku, ja häntä seuranneet Árpád-suvun hallitsijat olivat kaikki Andreaksen veljen Bélan jälkeläisiä. Kenties tästäkin syystä, samoin kuin siksi, että Salamon jäi historiaan arvostetun ja kanonisoidun soturikuningas Ladislauksen vihollisena, hänen jälkimaineensa Unkarin historiankirjoituksessa on ollut varsin negatiivinen. Gyula Kristón ja Ferenc Makkin mukaan Salamonista olisi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella voinut tulla hyvä kuningas, mutta hän joutui liian varhain dynastisten valtataistelujen uhriksi.[4]
Lähteet
↑ abcLuscombe D. et al. (toim.): The new Cambridge medieval history 4, s. 309-310. Cambridge University Press, 2004. ISBN 978-0521414104(englanniksi)
↑ abcKristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”I. András”, Az Árpád-házi uralkodók. Budapest: Interpress Kiadó, 1988. ISBN 9637222391
↑ abcdefghijklmnKristó, Gyula & Makk, Ferenc: ”Salamon”, Az Árpád-házi uralkodók. Budapest: Interpress Kiadó, 1988. ISBN 9637222391
↑Sisa S: Two Regal Knights (s.22) The Spirit of Hungary. Viitattu 25.8.2009. (englanniksi)
↑Simon of Kéza: The Deeds of the Hungarians (Edited and translated by László Veszprémy and Frank Schaer with a study by Jenő Szűcs) CEU Press 1999. ISBN 963-9116-31-9. Luku 2.61, s. 137
↑"Bernold of St Blasien, Chronicle" (year 1084). Teoksessa: Robinson, I. S.: Eleventh-Century Germany: The Swabian Chronicles. Manchester University Press, 2008. ss. 245–337. ISBN 978-0-7190-7734-0. S. 274
.jpg)
