Sakala oli muinaismaakunta nykyisen Lounais-Viron ja Pohjois-Latvian alueella. Läänin pääkeskukset olivat Viljandin ja Leolen linnoitukset.
Sakala mainitaan 1200-luvun alun kirjallisissa lähteissä (latinaksi muodossa Saccala, Sackala, Saccele, Saccale, läänin asukkaista käytettiin nimityksiä Sackalanenses, Saccalanenses),[1][2] ennen kaikkea Henrikin Liivinmaan kronikassa. Liivimaan kronikka kuvaa Riian piispan ja Liivinmaan Miekkaveljien ritarikunnan valtausta ristiretken aikana. Sakalalaiset erottuivat tapahtumissa yhtenä sotilaallisesti vahvimmista ja poliittisesti johtavista voimista Virossa. Sota alueella alkoi vuonna 1208. Vaikka lääni asetettiin Riian piispan vallan alle vuonna 1212 allekirjoitetulla rauhansopimuksella, Sakala kukistettiin lopullisesti vasta vuonna 1223 toistuvien kapinoiden vuoksi.
