Sai Jinhua (1874–1936) oli yksi kuuluisimmista kiinalaisistakurtisaaneista. Sain vaiheikkaan uran aikana hänellä oli suhteita useisiin korkea arvoisiin kiinalaisiin virkamiehiin ja väitetysti myös ulkomaalaisia joukkoja Bokserikapinan aikana komentaneeseen Alfred Walderseen kanssa. Sain ura innoitti useita näytelmäkirjailijoita, mutta Sai itse kuoli lopulta köyhänä ja oopiumiriippuvaisena.
Sai Jinhuasta tehtyjen lukuisten fiktiivisten tarinoiden takia totuuden ja legendan erottaminen hänen elämänsä vaiheiden aikana on vaikeaa. Hän syntyi Suzhoussa köyhään kauppiasperheeseen ja aloitti uransa prostituoituna jo varhaisessa teini-iässä. Töihin hänet houkutteli perheen sukulainen keinona perheen taloustilanteen parantamiseksi. 12-vuotiaana hänestä tuli häntä paljon vanhemman diplomaatti Hong Junin kolmas jalkavaimo. Hongin mukana Sai oleskeli kolme vuotta Euroopassa, jossa hän matkusti Berlinin ja Pietarin välillä synnyttäen tänä aikana tyttären. Kun Hong kuoli vuonna 1893 Hongin perhe karkotti Sain, joka joutui jättämään tyttärensä Hongin suvulle palaten sittemmin vanhan ammattinsa pariin käyttäen nimeä Cao Meng. Käyttäen hyväksi Hongin kanssa asuessaan luomiaan suhteita korkea arvoisiin virkamiehiin Saista tuli yksi Kiinan suosituimmista kurtisaaneista ja hän työskenteli Pekingissä, Shanghaissa ja Tianjinissa.[1]
Bokserikapinan aikana vuonna 1900 Sai pakeni Tianjinista Pekingiin, jossa hänellä oli väitetysti suhde kapinaa kukistamaan lähetettyjen ulkomaalaisten joukkojen komentaja Alfred Walderseen kanssa. Väitetysti hänellä oli myös merkittävä osa avun tuomisessa Pekingin asukkaille ja sittemmissä rauhanneuvotteluissa. Näihin aikoihin Sai pyöritti myös prostituoitujen rinkiä ja vuonna 1905 hänet pidätettiin sen jälkeen, kun yksi hänen työläisistään teki itsemurhan. Sain väitettiin ajaneen työntekijänsä tähän tekoon. Sai karkotettiin Suzhouhun ja vuosien 1906 ja 1922 välillä hän avioitui ja erosi kaksi kertaa. Myöhemmän elämänsä aikana Saista tuli oopiumiriippuvainen ja hän eli äärimmäisessä köyhyydessä ainoana tulonlähteenään eräät vanhat lahjoittajat ja journalistit, joille hän myi tarinoitaan. Sai kuoli Pekingissä vuonna 1936.[1]
Vaiheikkaan uransa takia Sain tarina kiinnosti niin Kiinassa kuin ulkomaillakin. Qing-dynastian ja tasavallan ajan kiinalaisia näytelmäkirjailijoita Sain tarina kiinnosti helppona tapana nostattaa nostalgisia tunteita menneen keisarillisen ajan kurtisaanikulttuurista ja toisaalta kuvata Kiinan ja lännen kulttuurien yhteenotosta ja Kiinan muuttuvista sukupuolirooleista.[1]
Lähteet
↑ abcDavid Pong: Encyclopedia of Modern China, s. 329-330. Gale, 2009. ISBN 978-0-684-31566-9(englanniksi)
