Sai on vanha okinawalainenninjutsussa ja kobudossa käytetty pistoase. Saita käytettiin usein parina. Sain syntyperä on kiistanalainen. Jotkin lähteet sanovat sen olevan alun perin riisinistutuskeppi, toiset sanovat sain alkuperän olevan japanilaisen feodaaliajan poliisin ase, jutte.
Sai on metallia. Perinteisesti sain keskiosa on pyöreäreunainen terävä piikki, ei terä. Joissain malleissa keskipiikki on kuusikulmainen. Leveät ja kaarelle taivutetut sivupiikit ovat tavallisesti symmetrisesti, mutta esimerkiksi japanilaisen karate ja kobujutsu opettaja Taira Shinkenin käyttämässä versiossa sivupiikit osoittivat eri suuntiin.
Joskus sain sivupiikitkin teroitettiin tai sain keskipiikki litistettiin ja teroitettiin viiltäväksi teräksi. Sain sivupiikit voivat olla kaikki eteenpäin, tai toinen piikeistä voi osoittaa taakse käden suuntaan. Jos Saista otetaan toinen sivupiikeistä pois, tulee siitä jo edellä mainittu Jutte.
Sai on pistoase, mutta sen tylppää kahvanpäätä käytettiin myös lyömiseen sekä torjumaan teräaseita ja sen piikeillä pystyttiin lukitsemaan miekan terä kääntämällä saita pituusakselinsa ympäri. Sama tekniikka sopii myös vastustajan käden sidontaan esimerkiksi ranteen kohdalta vääntämällä. Tekniikka tuntuu ensikuulemalta ehkä oudolta, mutta samaan menetelmään soveltuvat miekan väistimet löytyvät yhtä lailla eurooppalaisista taistelumiekoista. Miekan torjuminen sailla sivulta voimakkaasti lyömällä saattoi kuitenkin olla tavallisempi ja turvallisempi tapa torjua isku. Sai voitiin myös heittää vastustajaa kohti.
Monia karaten aseettomia tekniikoita voidaan soveltaa suoritettavaksi sailla.[1] Saille tarkoitettuja katoja ovat mm:[2]
Tsukenshitahaku no sai
Hamahiga no sai
Chatanyara no sai
Jigen no sai
Tawata no sai
Hamagoten yaka no sai
Hantaguwa no sai
Kojo no sai
Muuta
Populaarikulttuurissa saita ovat käyttäneet muun muassa:
