Ryti–Ribbentrop-sopimus (myös pelkkä Ribbentrop-sopimus) oli Suomen presidentti Risto Rytin kansallissosialistisen Saksan johtajalle Adolf Hitlerille jatkosodan loppuvaiheessa kesäkuussa 1944 lähettämä kirje, jossa hän sitoutui olemaan tekemättä rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan hyväksyntää.[1] Kyseisen kirjeen on myös tulkittu olleen Suomen ja Saksan välinen liittosopimuslähde?.
Suomi joutui ahtaalle sotilaallisesti kesäkuun 1944 aikana Neuvostoliiton suorittamassa Viipurin-Petroskoin operaatiossa, varsinkin kun Suomen tiedusteltua rauhaa 21. kesäkuuta Neuvostoliitto ilmoitti vaativansa ehdotonta antautumista.[2] Seuraavana päivänä Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop lensi Helsinkiin vaatimaan sitoumusta sodan jatkamisesta tai Saksan sotilaallinen tuki vedettäisiin välittömästi pois.[3]
Sopimus takasi Saksan toimitukset Suomeen, mutta samalla sitoi Suomen Saksaan poliittisesti ja sotilaallisesti. Saksan häviö oli tuolloin jo varma. Presidentti Ryti ei halunnut tehdä poliittista itsemurhaa, vaan olisi halunnut viedä sopimuksen eduskuntaan. Puolustusvoimien ylipäällikkö, Suomen marsalkka Gustaf Mannerheim ja pääministeri Edwin Linkomies tiesivät kuitenkin Rytin tavoin, ettei sopimus olisi mennyt eduskunnassa lävitse ja painostivat Rytin antamaan tuon lupauksen kirjeen muodossa omissa nimissään, minkä Ryti muutamia tunteja pohdittuaan tekikin. Hallituksen istunnossa, missä Ryti esitteli kirjeensä, oli mukana myös lakimies, joka varmensi Rytin esittämän tulkinnan, että Suomi vapautuisi kirjeen lupauksista Rytin erotessa toimestaan.[4]
Ryti lähetti kirjeensä 26. kesäkuuta Neuvostoliiton operaation taivutettua VKT-linjan edellisenä päivänä alkaneeseen Talin–Ihantalan taisteluun.[1] Sopimus takasi Saksan aseavun ja viljatoimitusten jatkumisen.[5] Asetoimitusten lisäksi sopimus takasi suomalaisia taisteluissa avustaneiden saksalaisen 303. Rynnäkkötykkiprikaatin, 122. Jalkaväkidivisioonan sekä lento-osasto Kuhlmeyn tuen jatkossakin.[6] Jälkikäteen on voitu todeta, että sopimuksesta kieltäytyminen olisi tuskin johtanut apuvoimien poisvetämiseen, toisin kuin Ribbentrop oli uhkaillut, mutta Mannerheim ja Ryti eivät tuolloin olleet varmoja asiasta eivätkä halunneet riskeerata apua. Jalkaväkidivisioonan vaikutus Viipurinlahden taistelussa ja osasto Kuhlmeyn merkitys Talin-Ihantalan taistelussa olivat huomattavat.[7] Myös vilja-apu oli elintärkeää. Varsinaisiin kesän taisteluihin materiaalitoimitukset eivät kuitenkaan ehtineet.lähde?
Suomessa katsottiin sopimuksen voimassaolon lakanneen Rytin jättäessä tasavallan presidentin tehtävien hoidon pääministeri Linkomiehelle ja Mannerheimin tultua presidentiksi elokuun alussa 1944.[8][9][10]
Lähteet
- Halsti, W. H.: Ratkaisu 1944. Helsinki: Otava 1957.
- Linkomies, Edvin: Vaikea aika, Suomen pääministerinä sotavuosina 1943–44. Helsinki: Otava 1970
- Mannerheim, G.: Muistelmat II. Helsinki: Otava 1952
- Tarkka, Jukka (toim.): Itsenäisen Suomen historia 3. 2.p. Espoo: Weilin + Göös 1992. ISBN 951-35-5160-1
- Virkkunen, Sakari: Myrskyajan presidentti Ryti. Helsinki: Otava 1985. ISBN 951-1-08557-3
Viitteet
- ↑ a b Virkkunen 1985: 297.
- ↑ Linkomies 1970: 345.
- ↑ Virkkunen 1985: 290, 293, 297.
- ↑ Linkomies 1970: 349–366.
- ↑ Viileä Risto Ryti joutui sijaiskärsijäksi Yle elävä arkisto. Viitattu 8.7.2010.
- ↑ Virkkunen 1984: 300.
- ↑ Itsenäisen Suomen historia 3, 1992: 141.
- ↑ Halsti 1957: 470–472.
- ↑ Linkomies 1970: 370.
- ↑ Mannerheim 1952: 470.
