Wirénin isoisä Johan Petterinpoika (1778–1867) oli lähtöisin VirroiltaHauhuun kylän Viinikan talosta, ja toimi vuosina 1807–1862 kirkkoherrana KapriossaInkerinmaalla, jossa muutti sukunimensä Viinikasta Wiréniksi.[3][4] Robert Wirénin isä oli Vironmaan Wesenbergissä (nyk. Rakvere) syntynyt Tallinnan Aleksanteri-lukion rehtori Nikolaus Wirén (1828–1901), joka sai vuonna 1896 Venäjällä perinnöllisen aatelisarvon ja alkoi käyttää nimestään muotoa von Wirén. Amiraali Wirénin äiti oli kapriolainen Johanna Emilie Frants.[3]
Wirén oli vuodesta 1883 naimisissa Nadežda Aleksandrovan kanssa. Heillä oli viisi lasta, joista tytär Nadežda Rejman loi uran oopperalaulajana ja kolme aikuiseksi elänyttä poikaa palvelivat isänsä tavoin upseereina Venäjän laivastossa.[3][1]
Ura
Wirén kirjoittautui Pietarin merikadettikouluun vuonna 1873 ja valmistui viisi vuotta myöhemmin. Vuosina 1879–1883 hän palveli Venäjän Yhdysvalloista ostamalla höyrylaiva Zabijakalla, joka muun muassa purjehti maailman ympäri. Wirén suoritti vuosina 1883–1884 Pietarissa meriupseerien miinakurssin, minkä jälkeen hänet ylennettiin 2. luokan ja vuonna 1887 1. luokan miinaupseeriksi. Hän palveli eri aluksilla, ja yleni 2. luokan kapteeniksi 1894 sekä 1. luokan kapteeniksi 1901. Hän oli päällikkönä vuosina 1896–1897 miinaristeilijä Posadnikilla, 1898–1899 koululaiva Vernyillä, 1899–1900 monitori Streletsillä ja vuodesta 1902 korvetti Bojarinilla.[1][3]
Venäjän–Japanin sodassa Wirén komensi Bojarinia useissa meritaisteluissa Port Arthurin edustalla.[1] Amiraali Wilhelm Withöftin kuoltua Keltaisenmeren taistelussa ja kontra-amiraali Pavel Uhtomskin erottua Wirén komensi Port Arthurissa motissa olleen laivastoeskadroonan jäänteitä Port Arthurin piirityksen loppuvaiheessa 4. syyskuuta 1904 – 2. tammikuuta 1905, aina kaupungin antautumiseen saakka.[5] Wirén ylennettiin 5. syyskuuta 1904 kontra-amiraaliksi. Hän haavoittui piiritystaistelussa joulukuun 1904 alussa ja jäi Port Arthurin antauduttua japanilaisten sotavangiksi. Hän vapautui vasta sodan päätyttyä saman vuoden lopulla.[1][3]
Vuonna 1906 Wirén nimitettiin nuoremmaksi lippukomentajaksi Mustanmeren laivastoon, mistä hän pian siirtyi vastaavaan tehtävään Itämeren laivastossa. Seuraavana vuonna hän yleni Mustanmeren laivaston ja satamien päälliköksi. Hänet nimitettiin vuonna 1908 amiraliteettineuvoston jäseneksi ja 1909 Kronstadtin sataman ylipäälliköksi sekä Kronstadtin sotakuvernööriksi, missä tehtävässä hän palveli kuolemaansa asti. Hän sai joulukuussa 1909 ylennyksen vara-amiraaliksi ja vuoden 1916 lopulla amiraaliksi.[1][3]
Tiukkana ja pikkutarkkana kurinpitäjänä tunnettu Wirén oli epäsuosittu alaistensa keskuudessa, joten helmikuun vallankumouksen puhjettua kapinoivat matruusit vangitsivat hänet yhdessä noin 60 muun upseerin kanssa. Hänet surmattiin pistimillä Kronstadtin Jakornaja-aukiolla eli Ankkuritorilla.[3][2] Hänet on haudattu Kronstadtin luterilaiselle hautausmaalle.
Kronstadtiin on 1990-luvulla pystetty Wirénin muistomerkki.[3]
Lähteet
↑ abcdefRobert WirénSuomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
.jpg)
.jpg)
