Robert Hutchins Goddard (5. lokakuuta1882 – 10. elokuuta1945[1]) oli yhdysvaltalainen fyysikko ja raketti-insinööri. Hän oli ensimmäinen, jonka kehittämä nestemäistä polttoainetta käyttävä raketti nousi muutaman kymmenen metrin korkeuteen vuonna 1926. Tämä raketti oli ulkonäöltään putkista ja säiliöistä kyhätty häkkyrä. Tämän jälkeen Robert Gorddard teki kymmeniä rakettikokeita, joista monet epäonnistuivat, toiset taas auttoivat kehittämään raketin prototyyppiä eteenpäin. Goddard ideoi muun muassa raketin vakauttamisen siivekkeiden ja gyroskoopin avulla. Vuoteen 1940 mennessä Goddard oli kehittänyt nesteraketin nykyisiä muistuttaviksi. Vaikka Goddard ei tiennyt saksalaisten V2-raketin kehittämiseen liittyvistä tutkimuksista, hän päätyi moniin samanlaisiin ratkaisuihin kuin saksalaiset. Goddard haaveili jo varhain kuulennoista, ja sai sen takia naureskelua osakseen.[2]
Goddard kirjoitti vuonna 1919 Clarkin yliopiston fysiikan professorina tutkielman A method of reaching extreme altitudes. Tutkielma käsitteli kiinteän ajoaineen käyttöä raketeissa.[3]
Ensimmäiset rakettikokeensa hän teki Auburnissa Massachusettsissa. Raketti (ajoaineena nestehappi + bensiini) lensi 2,5 sekunnissa muutamien kymmenien metrien korkeuteen 16. maaliskuuta1926. Häntä pilkattiin sanomalehdistössä, mikä johti hänen vetäytymiseen julkisuudesta. Hän siirtyi New Mexicon osavaltioon, Roswellin pikkukaupunkiin, jossa teki ensimmäiset nestemäistä ajoainetta käyttävän raketin onnistuneet lentokokeet.
Robert Goddardin intohimona oli rakentaa raketti, joka pystyisi lentämään avaruuden hapettomassa tyhjiössä. Hänen merkittäviin suorituksiinsa kuului muun muassa nykyaikaisen raketin polttoainepumpun ensimmäisen toimivan version rakentaminen ja raketin hyrrävoimiin perustuvan ohjausjärjestelmän suunnittelu. Hänen rahoittajinaan toimivat muun muassa Guggenheimin säätiö ja Charles Lindbergh. Goddard tarjosi osaamistaan Yhdysvaltain armeijalle, joka ei kuitenkaan pitänyt rakettia merkittävänä sodankäynnin välineenä. On oletettu, että saksalaiset rakettiteknologian kehittäjät hyödynsivät Goddardin tuloksia V2-raketin kehitystyössä. Samankaltaisuus voi kuitenkin olla sattumaa, sillä Goddardin tuloksia julkaistiin laajemmin vasta toisen maailmansodan jälkeen.[4] Lisäksi Goddardin raketit oli suunniteltu keveyteen ja saavuttamaan suuria korkeuksia kun taas V2 oli suunniteltu pitkälle kantomatkalle räjähdekuorman kanssa.[3]
Goddard ensimmäisen nestekäyttöisen rakettinsa kanssa 16.3.1926
Kuten muidenkin edelläkävijöiden osalta on käynyt, hänen ajatuksensa olivat siinä määrin aikaansa edellä, ettei hänelle osattu antaa arvostusta kuin vasta kuulentojen yhteydessä 1960-luvun lopulla. Goddard ei itse nähnyt avaruuden valloituksen alkua ja keksintöjensä käytännön sovelluksia, sillä hän kuoli kurkkusyöpään kesällä 1945 – päivä Nagasakin atomipommin pudotuksen jälkeen. Nykyisellään Robert Goddardin maine nykyaikaisen raketin kehittäjänä on tunnustettu ja kiistaton. Yhdysvaltain avaruushallinto on nimennyt vuonna 1959 perustetun Marylandissa olevan tiedekeskuksensa hänen mukaansa Goddard Space Flight Centeriksi.[5]
Lähteet
↑Mildred K. Lehman & Milton Lehman: Robert Goddard Encyclopaedia Britannica. Viitattu 5.10.2018.
↑Arthur C. Clarke: Ulos avaruuteen. Life-Tietokirjat, 1972.
