Riskilän höyhenpeite on muuten musta, mutta siivessä on selvärajainen valkea täplä. Jalat ovat punaiset ja nokka musta. Talveksi lintu vähän harmaantuu. Talvipukuinen lintu on mustan-harmaan-valkoisen kirjava. Nuori lintu on kesällä ja syksyllä samoin kirjava, ja etuosassa on ruskehtava sävy.
Koko
Riskilän pituus on 32–38 cm, siipien kärkiväli 50–60 cm ja paino 350–450 g.
Ääni
Riskilän ääni on kimeä vihellys.
Elinikä
Suomen vanhin rengastettu riskilä on ollut 25 vuotta, 11 kuukautta ja 29 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin riskilä on ollut 29 vuoden ja 11 kuukauden ikäinen ruotsalainen lintu.[4]
Levinneisyys
Riskilää esiintyy Pohjois-Atlantin kallioisilla rannoilla, Euroopan puolella Fennoskandiassa ja Britteinsaarilla, runsaasti Merenkurkun saaristossa sekä Suomen että Ruotsin puolella. Suomessa pesii 8 000–20 000 paria koko merialueen ulko- ja välisaaristossa. Euroopassa pesivä kanta on 87 000–140 000 paria.
Riskilä on muuttolintu, joka saapuu keväällä aikaisin jäänlähdön aikaan. Pesimäyhdyskunta saapuu pesäluodolle varhain, mutta pesintä alkaa suhteellisen myöhään. Syysmuutto on vaivihkainen tapahtuma, ja talvehtijoita jää ulkomerelle, jos meri ei jäädy. Suomen riskilät talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja Tanskan salmissa. Kaikkien aikojen kolmas talvihavainto lajista Suomen sisämaassa tehtiin Savonlinnassa23. helmikuuta2010.[5]
Elinympäristö
Riskilä viihtyy puuttomilla kallioluodoilla, joilla on kivilouhikoita, mielellään lokki- tai tiirayhdyskunnissa.
Lisääntyminen
Riskilä munii kerralla 1–2 munaa kivenlohkareiden suojaan tai kallionhalkeamaan. Muna on joko valkea tai vaaleanvihreä, ja siinä on tummia täpliä. Muninta tapahtuu touko-kesäkuussa. Haudonta kestää noin 4 viikkoa. Siihen osallistuu kumpikin vanhemmista. Poikanen on päältä hyvin tumma ja alapuolelta vaalea. Vanhemmat syöttävät sille kalaa; pesä on helppo löytää hajun perusteella. Poikanen viihtyy pesälohkareen alla 6 viikon ikäiseksi, jolloin se kömpii mereen uimaan ja alkaa itse opetella kalastamista.
Ravinto
Riskilä syö ennen kaikkea kalaa ja äyriäisiä, mutta myös muita meren selkärangattomia. Itämerellä se suosii ruokanaan tuulenkaloja.
Lähteet
↑BirdLife International: Cepphus grylleIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
↑Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
Bergman, Göran 1971: Gryllteisten Cepphus grylle in einem Randgebiet: Nahrung, Brutresultat, Tagesrhytmus und Ansiedlung.-Commentat. Bio. 42:1-26.
Hildén, Olavi 1994: Diurnal rhythm of colony attendance and optimal census time for the Black Guillemot Cepphus grylle in the Baltic Sea. - Ornis Fennica 71:61-67.
Suomalainen, H. 1939: Regelbundene Tagesrhytmik beim Gryllteist, Uria g. grylle (L.). - Ornis Fennica 16:33-34.
