Rauhantyö on työtä rauhan puolesta sotaa, konflikteja ja väkivaltaisia poliittisia ratkaisuja vastaan. Rauhantyötä tehdään rauhan aikana, mutta myös sodan ja konfliktin hetkellä. Suomen YK-liiton mainitsemia rauhantyön keinoja ovat ehkäisevä diplomatia, sanktiot, aseidenriisunta, rauhantekeminen, rauhanturvaaminen, rauhaanpakottaminen ja rauhanrakentaminen[1]. Rauhantyötä tekevä suomalainen kattojärjestö Suomen Rauhanliitto ylläpitää Helsingin Pasilassa sijaitsevaa Rauhanasemaa ja sanojensa mukaan edistää konfliktien ennaltaehkäisemistä, kampanjoi aseistariisunnan ja rauhanrakentamisen puolesta ja osallistuu turvallisuuspoliittiseen keskusteluun[2].
Rauhanliike on saavuttanut kannatusta esimerkiksi 1980-luvulla Länsi-Euroopassa, kun keskustelu risteilyohjuksista ja neutronipommista kävi kiivaana. 2000-luvulla rauhanmarssijoita ja protestoijia on aktivoinut etenkin Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin vuonna 2003 ja sitä seurannut miehitys.
Neuvostoliiton peitejärjestöt olivat usein kansainvälisiä rauhanjärjestöjä. Ne syyttivät sodista aina muita kuin Neuvostoliittoja ja pyrkivät heikentämään länsimaiden puolustustahtoa. Niitä olivat Maailman rauhanneuvosto ja Kristillinen rauhankonferenssi. Nytkin osa rauhanjärjestöistä vaatii lopettamaan länsimaiden aseavun Ukrainalle mutta vaikenee siitä, että Iran aseistaa Venäjää ohjuksilla ja Pohjois-Korea sotilailla.[3]
Tärkeitä hahmoja suomalaisessa rauhantyössä ovat muun muassa Suomen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari, joka sai vuonna 2008 Nobelin rauhanpalkinnon tunnustuksena pitkäjänteisestä rauhantyöstään[4] sekä Helena Kekkonen, jolle myönnettiin ensimmäinen Unescon myöntämä rauhankasvatuspalkinto vuonna 1981. Ahtisaaren vuonna 2000 perustama CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundation on yksi kansainvälisesti arvostetuimmista järjestöistä rauhanvälityksen saralla[4]. Kekkonen toimi koko elämänsä ajan aktiivisesti rauhankasvatuksen parissa ja oli tärkeä avainhenkilö Rauhankasvatusinstituutin perustamisessa[5] [6].
Valtakunnallisia rauhanjärjestöjä
Listassa järjestöt, joille oikeusministeriö on myöntänyt avustuksia rauhantyöhön vuonna 2022.[7]
Muita suomalaisia rauhantyötä tekeviä järjestöjä:
Podcasteja
Rauhacast
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
- Annan, Kofi: Aseellisten konfliktien estäminen: pääsihteerin raportti (Rauhankirjallisuuden edistämisseura, 2002) ISBN 951-9457-40-2 (nid.)
- Freire, Paulo: Sorrettujen pedagogiikka. (Pedagogia do oprimido, 1970.) Suomentanut Joel Kuortti. Toimittanut Tuukka Tomperi. Johdanto ja jälkisanat: Tuukka Tomperi & Juha Suoranta. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-159-3.
- Väkivallan loppu: johdatus uuteen rauhanpolitiikkaan [toim. Fredrick S. Heffermehl] (Like 2000) ISBN 951-578-745-9 (nid.)
Aiheesta muualla
