RNA-virus on virus, jonka perimä on ribonukleiinihappoa.[1] Viruksen perimää kopioiva RNA-polymeraasi ei kykene tunnistamaan ja korjaamaan replikaation aikana tapahtuneita virheitä. Siksi RNA-viruksissa tapahtuukin paljon mutaatioita, joiden avulla ne pääsevät usein isäntäorganismin immuunijärjestelmän ohi. Retrovirukset ovat RNA-viruksia, jotka sisältävät myös käänteiskopioijaentsyymiä. Se tekee viruksen perimästä DNA:ta, joka integroituu isäntäsolun perimään ja muuttaa sen toimintaa.[2]
RNA-virukset voidaan jakaa niiden perimän tyypin perusteella. Positiivisesti varautuneiden virusten perimä on yksijuosteista lähetti-RNA:ta. Kun virus on päässyt isäntäsolun sisälle, isäntäsolun ribosomit lukevat viruksen lähetti-RNA:n ja tekevät siitä proteiineja. Muun tyyppisiä RNA-viruksia ovat negatiivisesti varautuneet virukset, kaksijuosteista RNA:ta sisältävät virukset ja sekä positiivisesti että negatiivisesti varautunutta RNA:ta sisältävät virukset. Niiden perimässä ei ole lähetti-RNA:ta. Ne vievät perimänsä lisäksi isäntäsoluun proteiineja, joiden avulla isäntäsolu valmistaa perimästä lähetti-RNA:ta. Lähetti-RNA:n muodostuksen myötä virusperäisten proteiinien pitoisuus isäntäsolussa kasvaa, ja solu alkaa lähetti-RNA:n muodostuksen sijaan kopioida viruksen perimää.[3]
RNA-viruksia vastaan on kehitetty mRNA-rokotteita.[4]
Lähteet
