Punakämmekkä eli suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata, myös Orchis incarnata ja Dactylorchis incarnata) on Pohjois-Euroopassa ja Venäjällä tavattava liuskakämmekkä. Se kuuluu kämmekkäkasveihin. Suomessa lajia tavataan koko maassa, ja se on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella.[1]
Punakämmekän kämmenen muotoisista, liuskaisista versojuurimukuloista kasvaa esiin 25–50 cm korkea tanakka ja paksuvartinen kukinto. Lehdet ovat lähes pystyjä, köliselkäisiä, 5–9 kertaa leveytensä pituisia ja tasaisesti kärkeä kohti kapenevia. Lehdet ovat täplättömiä tai yläpinnan kärkiosiltaan purppuranruskeatäpläisiä. Varren ylin lehti ylettyy kukinnon tasalle. Kukinto on tiheähkö, pitkä ja runsaskukkainen tähkä. Kukat ovat pienehköjä, purppuranpunaisia tai joskus vaaleanpunaisia. Yksittäisen kukan huulen sivut ovat usein kääntyneet taaksepäin, kukkavartta kohti. Huuli on 7–9 mm leveä, kärjestään vain heikosti tai ei lainkaan kolmiliuskainen. Punakämmekkä kukkii kesä-heinäkuussa.[2][3]
Täplälehtiset punakämmekät muistuttavat lähinnä verikämmekkää (D. incarnata subsp. cruenta) sekä selvästi heiveröisempää lapinkämmekkää (D. lapponica).[4][5] Erityisesti Ahvenanmaalla punakämmekkäkasvustoista löytyy myös yksilöitä, joilla on punaruskeita täpliä lehtien molemmilla pinnoilla. Tähän tapaan täplikkäät punakämmekät luetaan muunnokseenD. incarnata subsp. incarnata var. hyphaematodes. Muunnos muistuttaa läheisesti verikämmekkää.[6]
Punakämmekän pölyttäjinä toimivat pääasiassa kimalaiset. Kukissa ei kuitenkaan ole mettä.[7]
Levinneisyys
Punakämmekkä on lajina melko heikosti tunnettu, ja joidenkin alalajien ja muunnosten erottaminen punakämmekästä ei ole helppoa. Lajia tavataan Euroopassa pääasiassa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa, Baltian maissa, Irlannissa ja Alppien alueilla. Lisäksi lajin levinneisyysalue ulottunee pitkälle läpi Keski-Venäjän aina Kaukoitään saakka.[8] Suomessa punakämmekkää tavataan satunnaisesti koko maasta, mutta Ahvenanmaata lukuun ottamatta se on suurimmassa osassa Etelä-Suomea varsin harvinainen. Oulun ja Lapin lääneissä laji on yleisempi pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.[9]
Elinympäristö
Punakämmekkä on ravinteisten soiden ja kosteiden niittyjen kasvi.[2] Laji on varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa suuresti harvinaistunut soiden ojitusten takia.[10]
Lähteet
Hakalisto, Sirkka: Verikämmekkä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 129–130. (a)
Hakalisto, Sirkka: Lapinkämmekkä, kaitakämmekkä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 130–131. (b)
Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopio 2002.
Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
