Termillä public domain tarkoitetaan tekijänoikeuksista vapaata eli vapaasti yleiseen käyttöön asetettuja teoksia sekä teoksia, joiden tekijänoikeudet ovat vanhentuneet. Public domainissa olevan teoksen tekijä luopuu tekijänoikeuksistaan siinä määrin kuin se on lain mukaan mahdollista, ja teoksen käytölle on mahdollisimman vähän rajoituksia. Etenkin sisältöä, jonka tekijänoikeuksista sen tekijä on vapaaehtoisesti luopunut, voidaan kutsua myös tekijänoikeudettomaksi sisällöksi.
Tekijän kotimaan tekijänoikeuslaki saattaa myös sallia teoksen tai sen osan levittämisen esimerkiksi tietyn ajan, tavallisesti 50–70 vuoden kuluttua tekijän kuolemasta. Tällöin sanotaan teoksen kuuluvan "public domainiin", eli että sen tekijänoikeudet ovat rauenneet. Public domain on englanninkielinen tekijänoikeudellinen termi, jota käytetään muun muassa Englannissa sekä Yhdysvalloissa ja jolle ei ole täysin vastaavaa suomenkielistä käsitettä.
Public domainiin asetettu teos voi olla esimerkiksi sisältöä tai ohjelmisto. Usein, mutta ei aina, myös public domain -ohjelmiston lähdekoodi on saatavilla ja kuuluu public domainiin. Jos public domain -ohjelman mukana tulee sen lähdekoodi, julkaisu täyttää avoimen lähdekoodin ja vapaan ohjelmiston kriteerit. Myös monet kuvitteelliset hahmot, kuten joulupukki, sekä monet tekijänoikeuksiltaan vanhentuneet tai ennen tekijänoikeusjärjestelmää tehdyt teokset, kuten Dracula (vanhentunut) tai Shakespearen näytelmät (tehty ennen tekijänoikeuslakia) kuuluvat public domainiin.
Suomessa teosten tekijöiden oikeudet on suojattu tekijänoikeudella, mutta public domainia ei mainita tekijänoikeuslaissa. Tekijänoikeus syntyy tekijälle aina automaattisesti teosta luotaessa. Tekijänoikeus on aina tekijällä, mutta hän voi halutessaan sallia esimerkiksi teoksen jälleenmyynnin tai kopioinnin ja luopua oikeudestaan vaatia muita oikeuksia, joita tekijänoikeuslaki hänelle soisi.
Public domainiin asettamisen (”no rights reserved”) ja täysien tekijänoikeuksien säilyttämisen (”all rights reserved”) välillä on myös useita tapoja. Teos voidaan lisensoida vapaasti käytettäväksi tiettyihin tarkoituksiin siten, että osa oikeuksista säilyy tekijällä. Creative Commons -lisenssit ovat yleisin tapa luovuttaa lisenssillä osa oikeuksista. Suomen tekijänoikeuslain mukaan tekijä ei kuitenkaan voi koskaan luovuttaa kaikkia oikeuksiaan, vaan hänelle jää aina muun muassa moraalisia oikeuksia.[1]
Joskus tietokoneiden ilmaisohjelmia kutsutaan public domain -ohjelmiksi.[2] Kaikki ilmaisohjelmat eivät kuitenkaan ole sellaisia, joiden tekijänoikeuksista on luovuttu.[2] Toisaalta tekijänoikeuksista luopuminen ei myöskään aina tarkoita tuotteen ilmaisuutta.
