Pseudoperipteraali eli pseudoperipteros (m.kreik.ψευδοπερίπτερος) on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissatemppelien tyyppi, jossa on pyritty luomaan aidon peripteraalitemppelin vaikutelma niin, että pitkien sivujen pylväät ovat puolipylväitä eli kiinni naoksen eli ydinrakennuksen seinissä sen sijaan, että seisoisivat vapaina. Lyhyemmillä sivuilla oli yleensä rivi aitoja kokopylväitä ainakin sisäänkäynnin päässä, mutta muutoin myös niillä saattoi olla puolipylväitä.[1][2][3][4]
↑Liddell, Henry George & Scott, Robert: ψευδοπερίπτεροςA Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
↑Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Pseudoperipteros”, Antiikin käsikirja, s. 468. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
↑Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece, s. 395. W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2
↑Smith, William: ”Templum”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities, s. 1104. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
