Porin titaanidioksiditehdas oli PorinKaanaankorvessa toimiva kemianteollisuuden tehdas, jonka viimeinen omistaja oli yhdysvaltalainen Venator. Vuonna 1957 perustetun tehtaan alkuperäinen omistaja oli suomalainen valtionyhtiö Vuorikemia Oy. Myöhemmin se on toiminut myös nimillä Kemira Pigments, Sachtleben Pigments ja Huntsman Pigments.
Tehdas valmistaa titaanidioksidia, jota käytetään muun muassa maali- ja kosmetiikkateollisuudessa sekä painomusteiden valmistuksessa. Tehtaan vuosittainen tuotanto on 130 000 tonnia, josta vientiin menee 95 prosenttia. Tuotannon sivutuotteena on syntynyt lisäksi suuria määriä muun muassa vedenpuhdistuksessa käytettyä ferrosulfaattia, jonka myynnistä on vastannut Kemira. Henkilökuntaa tehtaalla on noin 450.[2]
Tehdas perustettiin vuonna 1957 valtionyrityksenä Vuorikemia Oy:n nimellä. Sen tarkoituksena oli käynnistää Suomessa täysin uusi toimiala, joka perustuisi pääosin kotimaisiin luonnonvaroihin. Titaanidioksidin tuotanto päätettiin aloittaa, jotta Suomen maaliteollisuus pystyisi käyttämään kotimaista raaka-ainetta. Toinen syy oli se, että Kajaanissa sijaitsevasta RautaruukinOtanmäen kaivoksesta saatiin tuotantoprosessissa tarvittavaa ilmeniittiä. Se aiheutti kaivoksen läheisyydessä vakavia ympäristöongelmia, joita ilmeniitin käyttö Porin tehtaalla vähensi olennaisesti.[4]
Tuotannon aloittaminen Porissa oli vaikeaa, koska alan tietotaitoa ei Suomessa ollut käytännössä lainkaan. Titaanidioksidin valmistus oli teknisesti erittäin vaativa prosessi, mutta lopulta tuotanto saatiin täyteen vauhtiin vuonna 1962 brittiläiseltä British Titan Productsilta lisensoidun valmistusmenetelmän mukaan. Samana vuonna Vuorikemia Oy siirtyi myöhemmin Kemirana tunnetun Rikkihappo Oy:n omistukseen ja jatkoi toimintaansa sen tytäryhtiönä. 1960-luvun lopulla tehdas alkoi keskittyä myös vientiin, ja seuraavalla vuosikymmenellä jo 85 prosenttia tuotannosta meni ulkomaille. 1970-luvulla Vuorikemian tehtaasta oli tullut Pohjoismaiden suurin titaanidioksidin valmistaja.[4] Vuonna 1982 tehtaalle myönnettiin Tasavallan Presidentin kansainvälistymispalkinto.lähde?
Titaanidioksidin valmistamisen kehittäjänä ansioitui Vuorikemian teknisenä johtajana 1959–1976 työskennellyt ja sittemmin teollisuusneuvoksen arvonimen saanut Kauko Salminen.[5]
Vuonna 1997 Porin tehtaan helmiäispigmentin tuotanto myytiin saksalaiselle Eckart-Werkelle, ja Kemira Pigments keskittyi titaanidioksidipigmenttien tuotantoon. Samalla Poriin siirrettiin myös Kemiran Siilinjärven tehtaiden helmiäispigmenttituotanto.[6] Eckart Pigments puolestaan myi suurimman osan Porin tuotannosta Intiaan vuonna 2011, ja lähes koko henkilöstö irtisanottiin.[7]
Vuonna 2008 Kemira Pigments muodosti yhteisyrityksen amerikkalaisen Rockwood Holdingsin kanssa, ja samalla se liitettiin osaksi Rockwoodin omistamaa saksalaista Sachtleben Chemietä. Konsernilla oli Porin lisäksi tuotantolaitokset Saksan Duisburgissa ja Krefeldissä.[8] Syyskuussa 2013 Rockwood myi Porin tehtaan amerikkalaiselle Huntsman Corporationille.[9] Tammikuussa 2017 tehtaalla syttyi tulipalo, joka aiheutti kymmenien miljoonien eurojen vahingot.[10] Samana keväänä tehdas siirtyi omistusjärjestelyjen myötä Huntsmanin tytäryhtiön yhdysvaltalaisen Venatorin omistukseen.[11] Venator sai tulipalosta vakuutuskorvauksia runsaat 470 miljoonaa euroa.[12]
Syksyllä 2018 Venator ilmoitti sulkevansa tehtaan vuoden 2021 loppuun mennessä, johon asti se jatkaa alennetulla tuotannolla.[2][3] Syyskuussa 2021 lopulliseksi sulkemisajankohdaksi varmistui vuoden 2022 alkupuoli. Viime vaiheessa tehtaalla oli noin 100 työntekijää.[13]
Ympäristöongelmat
Vuorikemian tehdas oli 1970- ja 1980-luvuilla Selkämeren merialueiden suurimpia kuormittajia. Tehtaan poistoputki johti tuotantoprosessista tulleet jätevedet suoraan Mäntyluodon edustan merialueelle, jossa sen suuaukon lähistöllä oli vajoama. Syvänteeseen kertyi laimentamatonta jätevettä, joka sisälsi runsaita määriä titaania, vanadiinia ja rautaa. Jäteveden laimentuessa sen sisältämä rauta samensi meriveden ja värjäsi sen ruskeaksi. Tutkimusten mukaan pitoisuudet olivat sedimenteissä erittäin korkeita vielä 1990-luvun alussa.[14] Valtakunnallista julkisuutta saivat paikallisten kalastajien verkoistaan löytämät ”silmättömät silakat”, minkä ansiosta päästöihin myös lopulta alettiin kiinnittää huomiota.[15][16]
1980-luvun puolivälissä tehtaalla aloitettiin mittava ympäristönsuojeluohjelma, jonka avulla päästöt lopulta saatiin loppumaan lähes kokonaan. Jätevesiongelma poistui lopullisesti vuonna 1997, kun uusi jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön. Sen jälkeen rikkihapon, rautasulfaatin ja raskasmetallien määrä jätevedessä on vähentynyt nollaan. Nykyään vedenlaatu purkuputken läheisyydessä on saatu palautumaan lähes luonnontilaiseksi, ja myös merenpohjasta kuollut eliöstö on alkanut toipua.[14]
Lähteet
↑ abVirta, Ismo: Suomen suurimmat yritykset. Talouselämä, 2014, nro 20, s. 42–43. Viitattu 25.5.2014.
↑ abOravainen, Reijo: ”Luvian, Porin ja Merikarvian edustan merialue”, Miten voit, Selkämeri? : ympäristön tila Lounais-Suomessa 4. s. 4–5, 12–15. (Sarvala, Maija; Sarvala, Jouko (toim.): Satavesi-ohjelma) Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 951-61406-8-8
