Pomp and Circumstance on brittiläisen Edward Elgarin vuosina 1901–1930 säveltämä viiden juhlamarssin sarja. Erityisesti sarjan ensimmäisestä (1901) ja neljännestä marssista (1907) on tullut Elgarin suosituimpia ja esitetyimpiä sävellyksiä.
Marssin numero 1 keskusmelodiasta, jonka Elgar itse sovitti kuorolle, on laulettuna tullut ”Land of Hope and Glory”, Britannian epävirallinen toinen kansallislaulu. Sitä käytettiin tuoreeltaan kuningas Edward VII:n kruunajaisissa vuonna 1901[1]. Suomeksi se tunnetaan Pekka Sipilän sanoituksena nimellä ”Maa tulevaisuuden”.[2] Sävelmää käytetään paljon myös häämarssina.[3]
Sarjan nimi tulee William Shakespearen näytelmässä Othello esiintyvästä säkeestä ”Pride, pomp, and circumstance of glorious war!”, jonka Paavo Cajander on suomentanut muotoon ”Maineikkaan sodan prameus ja loisto!”[4]
Sarjan osat
- Nro 1 D-duuri (1901), kantaesitys 19. lokakuuta 1901, Liverpool Orchestral Society, joht. Alfred Rodewald.
- Nro 2 a-molli (1901), yhteinen kantaesitys nro 1:n kanssa.
- Nro 3 c-molli (1904), kantaesitys 8. maaliskuuta 1905, Queen’s Hall, Lontoo, säveltäjän johtama orkesteri.
- Nro 4 G-duuri (1907), kantaesitys 24. elokuuta 1907, Queen’s Hall, Lontoo, säveltäjän johtama orkesteri.
- Nro 5 C-duuri (1930), kantaesitys 18. syyskuuta 1930, Kingsway Hall, Lontoo, säveltäjän johtama Lontoon sinfoniaorkesteri.[5]
Kukin osista on noin 5 minuutin mittainen, joten koko sarjan esitysaika on vajaa puoli tuntia.[5]
Lähteet
