Paloapuyhdistys Tulenvara aloitti toimintansa vuonna 1910 ja tunnettiin myöhemmin nimellä Keskinäinen Vahinkovakuutusyhtiö Vara.[4][5]
Vuonna 1922 SOK:n jäsenkaupat perustivat 1920 sairaus-, hautausapu- ja eläkekassan, josta muodostui 1922 henkivakuutusyhtiö Henki-Pohja. Kun sen yhtiömuoto muutettiin vuonna 1933 keskinäiseksi, nimeksi tuli Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Pohja.[4][5] Se menestyi maaseudulla ensin käyttämällä muita yhtiöitä korkeampaa perustekorkoa ja 1930-luvulla
tarjoamalla halpoja työkyvyttömyys- ja tuberkuloosilisävakuutuksia.[3]
Vuonna 1947 muodostettiin Pohja-yhtymä, johon kuului Varan ja Pohjan lisäksi Eläkekassa Elonvara. Vuonna 1963 myös Varan nimi muutettiin muotoon Keskinäinen Vahinkovakuutusyhtiö Pohja.[4][6][5][3]
Henki-Pohja alkoi 1950-luvulla tarjota sairaalavakuutuksia ja työkyvyttömyysajan ansionmenetystä korvaavia lisävakuutuksia.
1960-luvulla työeläkevakuutuksesta tuli suurin vakuutusmuoto. Sekä Pohja että Aura kärsivät maaseudun elinkeinomurroksesta, jonka myötä syntyi uusia vakuutustarpeita kuten palovakuutuksesta erilliset kotivakuutukset.[3]
Vuonna 1958 Pohja-yhtymälle valmistui uusi pääkonttorirakennus Pohjantalo Helsingin Kamppiin osoitteeseen Runeberginkatu 5.[7]
Aura, Pohja ja Kansa perustivat vuonna 1974 vakuutusalan yhteisen tietojärjestelmäyrityksen nimeltä Akapo, mutta E-liikkeeseen kuulunut Kansa jäi siitä pois jo seuraavana vuonna. Se oli eräänlainen alkusysäys Auran ja Pohjan fuusiolle, ja nykyisin se toimii nimellä Tieto-Tapiola[8].
Pohjan ja Auran yhdistymistä Tapiolaksi pidettiin vakuutusalan siihen asti onnistuneimpana fuusiona[9]. Toisaalta yrityskulttuurien yhdistäminen oli vaikeaa, ja Tapiola-yhtiöissä ylläpidettiin useita vuosia tehotonta johdon kaksoismiehitystä[10].
↑ abcdVakuutusyntiö Varan nimi on muuttunut. Uusi nimi on Keskinäinen Vahinkovakuutusyhtiö Pohja. (Pohja-yhtymän mainos.) Helsingin Sanomat, 13.9.1963, s. 34. Näköislehti (maksullinen).
↑Kivilaakso, Aura: ”Runeberginkatu 5”, Kun Helsinkiin rakennettin city. Keskustan vuosina 1945-1990 valmistuneet liikerakennukset, s. 277–280. Helsingin kaupunginmuseo, 2014. ISBN 978-952-272-793-0Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.3.2023).
↑Niemi, Tiina: Fuusion vuoksi johdossa oli monta vuotta kaksoismiehitys. (Lähteenä Uolevi Itkosen kirja Tapiola-fuusiosta.) Helsingin Sanomat, 15.7.2002. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.