Pneuma (m.kreik. πνεύμα, ”hengitys”, ”henki”) on antiikin filosofian termi, jolla on eri yhteyksissä erilaisia usein sieluun tai elintoimintoihin kytkeytyviä merkityksiä:
- Anaksimeneella pneuma eli liikkeessä oleva ilma, tuuli tai henkäys vastasi ilmaa (ἀήρ, aer), joka oli hänelle kaiken alkuperä (arkhe). Tämä on termin varhaisin tunnettu esiintymä.
- Antiikin lääketieteessä pneuma tarkoitti ruumiissa kiertävää ilmaa, joka oli välttämätöntä sen toiminnalle.
- Aristoteleelle sisäinen pneuma (σύμφυτον πνεύμα, symfyton pneuma) tarkoitti lämmintä liikkuvaa ”ilmaa”, joka siirtää siemennesteessä liikkumisen ja aistimisen kyvyn jälkeläiselle.
- Stoalaisuudessa pneuma tarkoitti sielullista lämmintä henkäystä sekä koko kaikkeudessa että ruumiissa.
- Raamatun Uuden testamentin alkutekstissä pneuma voi viitata ihmisen henkeen, Jumalan Pyhään Henkeen tai henkiolentoihin.
Katso myös
