Pithoksia käytettiin antiikin aikana koko Välimeren alueella, mutta erityisesti Egeanmeren ympäristössä, josta niitä on löydetty aina pronssikaudelta saakka eri puolilta minolaisen kulttuurin vaikutusaluetta. Niitä on löydetty erityisesti minolaisista palatsikeskuksista,[2] kuten Knossoksesta ja Máliasta. Suurikokoisten pithosten valmistus poltetusta savesta vaati valajalta erityistä taitoa.
Pithoksissa säilytettiin sekä kuivia että nestemäisiä elintarvikkeita kuten oliiviöljyä, viiniä, hunajaa, suolaa ja viljaa. Ruukut sijoitettiin varastohuoneissa yleensä puoliksi maaperään.[2] Pithoksia käytettiin minolaisessa kulttuurissa myös hautauksiin 2000-luvun eaa. lopulta lähtien.[4] Pithos-muoto säilyi antiikin kreikkalaisille. Roomassa pithosta vastasi dolium.[2]
Vaasityypin nimi on alkuperältään esikreikkalainen, toisin sanoen kreikkalaiset olivat saaneet sen jostakin varhaisemmasta kielestä ja kulttuurista.[5]
Muoto
Pithos on muodoltaan suurikokoinen, paksuseinäinen ja pyöreä- tai ovaalinmuotoinen säilytysastia, jonka yläosassa on useimmiten korvat köydellä tapahtuvaa kuljetusta varten. Pinta voi olla tasainen, maalattu tai koristeltu reliefeillä.[2]
↑Vavouranakis, Giorgos: Funerary Pithoi in Bronze Age Crete: Their Introduction and Significance at the Threshold of Minoan Palatial Society. American Journal of Archaeology, April 2014, 118. vsk, nro 2, s. 197–222. Artikkelin verkkoversio.
↑Haarmann, Harald: Roots of Ancient Greek Civilization: The Influence of Old Europe, s. 60. McFarland, 2014. ISBN 0786478276Teoksen verkkoversio.