Piraattiradio eli merirosvoasema on radioasema, joka lähettää radiolähetyksiä ilman toimilupaa. Vapaa radiotoiminta on kiellettyä monissa maissa. Kiellon valvonta vaihtelee kuitenkin huomattavasti maittain; läntisissä teollisuusmaissa se on tiukkaa.
Nimitys piraatti tulee suurista radioasemista, jotka, ennen kuin lakeja muutettiin, kiersivät yleisradiolähetysten kohdealueilla vaikuttavien radiolakien toimilupavaatimukset toimimalla kansainvälisiltä vesiltä aluksilta käsin. Piraattiradiotoimintaan liittyy usein myös lähetyksessä esitetyn musiikin tekijänoikeusmaksujen laiminlyönti. Osittain tämä johtunee siitä, ettei asemilla ole välttämättä kaupallisia tuloja kaikkien radiotoimintansa menojen kattamiseen, vaan ne ovat olleet pikemminkin aatteellinen kannanotto luvallisen yleisradiotoiminnan tilaan.
Kun valtiot pyrkivät vaikuttamaan toisten valtioiden tai oppositiot hallitusten politiikkaan tavalla, jota varten ne eivät voisi saada lähetyslupaa, puhutaan clandestine-radiotoiminnasta. Clandestinea ei pidetä piraattiradiotoimintana, koska syy, minkä takia kohdealueen hallinto, valtio tai alivaltiollinen alue ei sitä salli, on sen sisältö.
Piraattiradioasemien kulta-aikaa oli maailmalla 1960-luku, jolloin Euroopassa oli yleistä, että ULA-taajuuksia hallitsivat valtiolliset yleisradiomonopolit. Tällöin oli kysyntää yksityisille asemille, jotka lähettäisivät nuorison ikävystyttävänä pitämän vanhoillisen ohjelmiston sijaan populaarimusiikkia. Tätä tilaisuutta hyödynnettiin pystyttämällä lähetin ja studio laivaan, joka toimi aluevesirajojen ulkopuolelta. Ammattimaisesti toiminut Radio Caroline lienee tunnetuin piraattiradio.
Myöhemmin vastaavaa toimintaa alkoi esiintyä myös mantereella. Toisin kuin klassisten merirosvoradioiden aikana, toiminta ei enää ollut ammattimaista vaan nuorten harrastelijoiden käsissä.
Piraattiasemien ylläpitäjät perustelevat toimiluvatonta toimintaansa ajatuksella vapaasta radiosta eli siitä, että vapaille taajuusalueille tulisi saada perustaa helposti saatavalla luvalla radioasema. Tätä perustellaan erityisesti sananvapaudella. Monet valtiot ovat tosiasiallisesti sitoutuneet antamaan paikallisradiolupia, mutta eivät niitä kuitenkaan tahdo antaa kaikille halukkaille aseman perustajille. Ongelmaksi on väitetty radioluvan mahdollinen myöntäminen poliittisin perustein, mikä tarkoittaisi sitä, etteivät kaikki mielipidesuunnat saisi omaa radiokanavaa. Vapaan radion kannattajat katsovat, ettei lupamenettelyä pitäisi olla, vaan radiolähetykset pitäisi voida aloittaa ilmoituksen perusteella. Vapaan radion vastustajat taas katsovat, että vapaasti perustettavat radiot tukkisivat radiotaajuudet.
Piraattiradioasemat Suomessa
Suomessa piraattien kukoistuskautta olivat 1970-luku ja 1980-luvun alku, jolloin Yleisradiolla oli vielä lähetysmonopoli, joka päättyi vasta vuoden 1985 paikallisradiouudistuksen myötä. Monien mielestä Yleisradio ei tuolloin lähettänyt riittävästi viihteellistä ohjelmaa.
Piraattiradiot radioivat seurannan vuoksi omia lähetyksiään epäsäännöllisesti syrjäisistä paikoista, jopa Yleisradion säännöllisten lähetysten taajuuksia häiriten. Posti- ja lennätinlaitoksen radiopeilausautoilta saatettiin suojautua siirtymällä metsään. Kaikki tuon ajan lähettimet olivat niin sanottuja maapiraatteja: ne eivät toimineet laivoilta kuten tunnetummat kansainväliset kollegansa. Luvattomasta ohjelmien lähettämisestä tavatut tuomittiin maksamaan sakkoja. Usein myös lähetyslaitteet tuomittiin rikoksentekovälineinä valtiolle menetetyiksi.
Piraattiasemien ongelmia ovat olleet vähäisten voimavarojen vuoksi muun muassa lyhyet lähetysajat epäsäännöllisinä aikoina ja vaatimaton, monesti omatekoinen lähetyskalusto, joka aiheutti lukuisia teknisiä ongelmia.
Aktiivisia luvattomia lähetyksiä Suomessa lähetettiin vielä kymmenen vuotta, mutta 1990-luvun puolivälin jälkeen piraattiradiotoiminta on ollut Suomessa erittäin vähäistä. Muutamia harvoja tapauksia paljastuu, mutta niitä on ollut enää ULA-alueella vain muutamia kymmenessä vuodessa.
Kiinnostus piraattiradiotoimintaan on laantunut paikallisradioiden musiikillisen tarjonnan vuoksi. Myös aiemmat laajat kiinniotot korvausvaatimuksineen ovat aiheuttaneet alan harrastajien keskuuteen vaikuttavan pelotteen. Samoin Internetin myötä on avautunut mahdollisuus harjoittaa helpommin omaa laillista radiotoimintaa. Vaikka Internetissä oman "nettiradion" perustaminen on helppoa ja täysin laillista, monet nettiradiot kuitenkin rikkovat tekijänoikeuksia ja ovat siinä mielessä piraattiradioiden perinteen jatkajia.
Clandestine-radio
Clandestine-radioasemat ovat radioasemia, jotka eivät voisi saada toimilupaa lähetystensä kohdemaassa tai kohdealueelle. Ne toimivat yleensä maan tai alueen rajojen ulkopuolelta vaikuttaakseen maan tai alueen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Koska ULA-aaltojen kantavuus on lyhyt, niitä pitäisi rakentaa kohdealueen lähiympäristöön suuret määrät, mikä ei ole useinkaan kannattavaa tai mahdollista. Siksi clandestine-asemat käyttävät yleensä lähettämiseen keskiaaltoja tai lyhyitä aaltoja.
Clandestine-radioasemia ylläpitävät kotimaiset oppositiot, niitä tukevat ulkomaiset hallitukset tai molemmat. Tapauksissa, jossa joku historiallisesti eheä maa on jakautunut kahtia, harjoittavat hallitukset suoraan toisiinsa kriittisesti suhtautuvaa Clandestine-radiotoimintaa.
Clandestine-radiotoiminta voidaan käsittää osaksi psykologista sodankäyntiä, "psykologisia operaatioita" (engl. psychological operations, PsyOps). Radio ja Internet-sivustot muodostavat nykyään toisiaan tukevia mediakokonaisuuksia.
Viime aikaisia esimerkkejä clandestinesta on useita. Yhdysvallat käytti Kosovon sodassa (engl. Kosovo air campaign, Kosovon ilmakampanja) 1999, Afganistanin sodassa 2002 ja Irakin sodassa 2003 jopa sotilaskuljetuslentokoneita radioasemien alustoina lähettääkseen oman sanomansa vastustajien alueelle serbeille, irakilaisille ja afgaaneille.
Venäjä puolestaan organisoi Tšetšenian sotaa varten "Vapaa Tšetšenia" -nimisen radioaseman, jonka tarkoituksena on saada tšetšeenit luopumaan Tšetšenian itsenäisyysajatuksesta ja taistelusta federaatiota vastaan.
