Hiller valmistui maisteriksi Tübingenissä 1720. Papiksi hän valmistui 1724 ja aloitti työnsä Brettachissa ja kotiseudullaan Mühlhausen an der Enzissä ja Steinheim bei Heidenheimissa. 1736 hänestä tuli kotikaupunkinsa pappi.
Parin vuoden kuluttua hän joutui luopumaan seurakuntavirastaan, koska hänen äänensä heikkeni ja hän saattoi puhua vain hiljaisella äänellä. Niinpä hän keskittyi kirjoittamaan hartauskirjallisuutta ja teki sielunhoitotyötä kirjeiden välityksellä. Hiller oli württenbergiläisen pietismin kannattaja ja arvostettu ”pietismin isä”. Häntä on kutsuttu schwäbiläiseksiPaul Gerhardtiksi, hän on kirjoittanut kaikkiaan 1073 virttä. 1730-luvulla hän oli alkanut kirjoittaa hengellisiä runoja ja hän muokkasi Johann Arndtin tunnetun hartauskirjan Paradisgärtelein (Paratiisin Yrttitarhasta)” rukouksia runo- tai virsimuotoon ja julkaisi niitä kahdessa kokoelmassa Geistliches Liederkästlein zum Lobe Gottes: bestehend aus 732 kleinen Oden über so viel biblische Sprüche, Kindern Gottes zum Dienst aufgesetzt; in 2 Theilen.[1] Se ilmestyi 1762–1767. Kummassakin osassa on vuosikerrallinen päivittäisiä hartaustekstejä runomuodossa ja enimmillään virsiä oli yli 2000.[2]
↑Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 294. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
↑Tauno Väinölä: Virsikirjamme virret, s. 664. Kirjapaja, 2008.
Kirjallisuutta
Werner Raupp (Ed.): Gelebter Glaube. Erfahrungen und Lebenszeugnisse aus unserem Land. Ein Lesebuch, Metzingen/Württ.: Ernst Franz-Verlag 1993, p. 136–144, 387–388 (Introduction, Source material, Lit.).
