Petrus de Cruce (myös Pierre de la Croix; aktiivinen n. 1290–1300[1]) oli Pariisissa vaikuttanut säveltäjä ja musiikkiteoreetikko.[2]
De Cruce oli ilmeisesti lähtöisin Amiensista. Hän todennäköisesti opiskeli Pariisin yliopistossa. Hän työskenteli myös pappina.[1] De Crucelta ovat säilyneet motetit Au renouveler ja Aucun ont trouvé chant. 1300-luvun musiikkiteoreetikko Jacques de Liège merkitsi ne hänen teoksikseen. De Crucen kirjoituksista ovat säilyneet Tractatus de tonis sekä Robert de Handlon ja John Hanboysin häneltä ylös kirjaamat otteet muusta tuotannosta.[2]
De Liège piti de Crucea malliesimerkkinä 1200-luvun ars antiquasta, mutta sittemmin häntä on pidetty innovatiivisena rytmisen vapauden ja nuottikirjoituksen tarkkuuden[1] osalta. Samoja ideoita laajennettiin ja sovellettiin prolaatioiden muodossa 1300-luvun ars novassa.[2]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
