Tämä artikkeli kertoo Yrjö Kokon kirjasta. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
| Pessi ja Illusia |
|---|
![]() |
| Kirjailija |
Yrjö Kokko |
| Kansitaiteilija |
Yrjö Kokko |
| Kieli |
suomi |
| Genre |
satu |
| Kustantaja |
WSOY |
| Julkaistu |
1944 |
| Sivumäärä |
231 |
|
|---|
| Infobox OK |
Pessi ja Illusia on Yrjö Kokon kirjoittama satu. Pessi-peikko ja Illusia-keiju saivat alkunsa jatkosodan aikana rintamalla, kun Kokko laati lapsilleen joululehteä. Vuonna 1944 julkaistun kirjan kuvituksena on Kokon ottamia luontokuvia. Teos on käännetty useille kielille, ja siitä on otettu lukuisia uusintapainoksia. Vuoden 2001 painoksessa valokuvat on korvattu Kristina Segercrantzin piirroksilla[1]. Pessistä ja Illusiasta on tehty baletti, näytelmiä, elokuvia ja Japanissa myös sarjakuva.[2]
Alun perin Kokko suuntasi teoksen lähinnä aikuisille. Hän muokkasi siitä lapsille tarkoitetun version vuonna 1963.
Muita versioita
Vuonna 1954 valmistui Jack Witikan ohjaama fantasiaelokuva Pessi ja Illusia[3], joka pohjautui Ahti Sonnisen Yrjö Kokon tekstien pohjalta säveltämään satubalettiin Pessi ja Illusia (1952). Witikan elokuvan pääosissa olivat Doris Laine, Maj-Lis Rajala ja Heikki Värtsi.[4]
Heikki Partanen ohjasi kirjan pohjalta kokoillan elokuvan Pessi ja Illusia, joka sai ensi-iltansa tammikuussa 1984. Nimirooleja esittävät lapsinäyttelijät Sami Kangas ja Annu Marttila, muissa rooleissa nähdään muun muassa Eija Ahvo, Raimo Grönberg ja Jorma Uotinen. Elokuva sai viisi suomalaisen elokuvan Jussi-palkintoa.
Kirjan väitetään innoittaneen Reino Helismaan kirjoittamaan ”Päivänsäde ja menninkäinen” -laulun tyttärelleen.[5]
Tarina
Illusia on pieni keijutyttö. Illusian nimen pitäisi olla hänen isänsä lailla Illusioni, mutta hän jäi kovin pieneksi, joten hänen nimeään piti lyhentää. Samoin kävi Pessi-peikolle, jonka isän nimi on Pessimisti. Pessi hämmästyy kovasti, kun kaunis keiju yllättäen ilmestyy hänen kotimetsäänsä. Illusia on karannut salaa kotoaan sateenkaaren päältä tutkimaan alla olevaa maailmaa.
Pessi esittelee Illusialle metsän kukkia ja eläimiä. Elämä maan päällä ei olekaan ihan sellaista kuin Illusioni on tyttärelleen kertonut. Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät. Illusia on innoissaan kaikista maan päällä näkemistään asioista, joista hänen kodissaan ei tiedetä mitään. Illusia ei myöskään tiedä, että alhaalla maailmassa koittaa ilta ja yö. Auringon laskiessa sateenkaari katoaa näkyvistä, eikä Illusia enää löydä tietä kotiinsa. On jäätävä odottamaan seuraavaa päivää. Kukaan ei vain voinut ennustaa, että kesästä tulisi todella kuiva, eikä sateenkaarta ilmestyisi näkyviin. Viimeisetkin haaveet kotiinpaluusta karisevat, kun Ristilukki puree salaa eräänä yönä Illusian siivet poikki.
Kesä kuluu ja huolena on tuleva talvi. Peikoille kasvaa paksu turkki ja ne nukkuvat talviunta, mutta kuinka alaston keiju selviää pakkasessa? Metsän eläimiltä onneksi saadaan apua. Piisami kaivaa Pessille ja Illusialle turvallisen ja lämpimän pesäkolon ja peltohiiri neuvoo ruokavaraston kokoamisessa. Aluetta ravistelee ihmisten sota, mutta metsän asukkaat eivät siitä juuri mitään ymmärrä. Talvestakin selvitään ja keväällä syntyy pieni prinsessa. Keijun ja peikon lapsi on karvaton ja siivetön, uusi ihminen.
Lähteet
Viitteet
- ↑ Kokko, Yrjö: Pessi ja Illusia: Satu. (Kuvittanut Kristina Segercrantz) Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26013-4
- ↑ toim. Huhtala, Liisi & Loivamaa, Ismo ym.: ”Pessi ja Illusia: uudistava sotasatu”, Pieni suuri maailma, s. 162. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2636-6
- ↑ Pessi ja Illusia Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 9.1.2017.
- ↑ Korhonen, Anna: Pessi ja Illusia (Arkistoitu linkki) Sininen laulu. 2004. Yle Teema. Viitattu 9.1.2017.
- ↑ Kyösti Mutkala: Reino Helismaa : jätkäpoika ja runoilija. Porvoo: W. Söderström, 1994. 43296653 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 31.1.2022).
Aiheesta muualla
