Kalle Pekka Vihma (s. 7. maaliskuuta 1935 Paltamo) on suomalainen Sveitsissä asuva teologian maisteri, kirkkoherra ja kirjailija.[1]
Vihma pääsi ylioppilaaksi 1954 Lapuan yhteislyseosta ja valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1958.
Vihma toimi pappina Virroilla, Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä sekä merimiespappina Rotterdamissa ja Lontoossa. Hän piti myös omaa palstaa Mona Lisa-, Eeva- ja Anna-lehdissä sekä työskenteli 1969–1972 Helsingin SOS-Palvelu/Itsemurhien ehkäisykeskuksessa ja vuonna 1974 Kaliforniassa Los Angelesin Suicide Prevention Centressä.[1]
Vihma oli Nummen kirkkoherrana 1972–1981 ja tämän jälkeen vuosina 1981–1991 Sveitsissä Zürichin luterilaisen seurakunnan kirkkoherrana ja vuodesta 1991 Siblingenin reformoidun seurakunnan kirkkoherrana Schaffhausenin kantonissa. Eläkkeelle jäätyään vuonna 1998 hän on toiminut vielä Sveitsin suomalaisen seurakunnan eläkepappina sekä pappien lomasijaisena Pohjois-Sveitsissä.[1]
Vihman teos Hyvinä ja pahoina päivinä käsitteli hänen vaimonsa Pia Vihman (1937–1978) vakavaa sairautta ja kuolemaa. Seuraava kirja Elämä on matka oli surutyötä käsitellyt päiväkirja. Kirjassa Kaiken keskellä ihminen Vihma muisteli merimiespappina oloaan ja matkojaan ulkomailla ja viimeksi ilmestynyt kirja Hyvän paimenen sunnuntai oli puhe- ja saarnakokoelma.[1]
Teoksia
- Ihmisen arvo: traktaatti nuorukaisille ja nuorille miehille. Kirkon opintokeskuksen traktaattisarja. Helsinki 1963
- Hyvinä ja pahoina päivinä : keskustelua ilosta ja surusta, elämästä ja kuolemasta. Weilin + Göös, Espoo 1978
- Elämä on matka. Weilin + Göös, Espoo 1979
- Kaiken keskellä ihminen. Weilin + Göös, Espoo 1980
- Hyvän paimenen sunnuntai. Weilin + Göös, Espoo 1981
Toimitustöitä
- Körö körö kirkkoon: kaskuja papeista ja kirkollisesta elämänpiiristä; toimittajat Maunu Sinnemäki ja Pekka Vihma. Weilin + Göös, Helsinki 1970, 2. täyd. painos 1979
Lähteet
Viitteet
