Pähkinänsärkijä (ven.Щелку́нчик, Štšelkuntšik, engl.The Nutcracker) on Pjotr Tšaikovskin säveltämä balettiteos. Sen juoni perustuu E. T. A. Hoffmannin vuonna 1816 kirjoittamaan satuun Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas. Tšaikovski sävelsi kolmannen ja viimeisen balettinsa Alexandre Dumas vanhemman laatimaan mukaelmaan Hoffmannin sadusta. Pähkinänsärkijän tapahtumat sijoittuvat jouluyöhön, ja siksi sitä esitetään erityisesti joulunajan ohjelmistoissa.[1]
Baletin tilasi säveltäjältä Keisarillisten teatterien johtaja Ivan Vsevolovski, joka halusi lastentarinaan perustuvan kaksinäytöksisen baletin. Sävellystyö alkoi helmikuussa 1891 ja pääbalettimestari, koreografiksi valittu Marius Petipa antoi Tšaikovskille listan ohjeita tanssiosuuksien musiikkia varten.[2]
Tšaikovski ei ollut kovin tyytyväinen baletin aihepiirin eikä itse teokseensa, vaikka musiikista tulikin hyvin suosittu. Pähkinänsärkijä on ensimmäisiä teoksia, jossa käytetään soittimena celestaa. Kantaesitys oli 6. joulukuuta (J: 18. joulukuuta) 1892 PietarinMariinski-teatterissa.[1]
Koreografian teki balettimestari Lev Ivanov, mutta hänen täytyi seurata pääbalettimestari Marius Petipan laatimia pikkutarkkoja ohjeita ja suunnitelmia. Petipa itse ei voinut tehdä koreografioita oman tyttärensä kuoleman ja oman sairastumisensa vuoksi.lähde?[2] Ivanovin oma tyyli näkyy ensimmäisen näytöksen lopun lumihiutaleiden näyttävässä corps de ballet joukkokohtauksessa.kenen mukaan?[2] Teos ei ollut syntyaikanaan kovin menestynyt osittain hankalasti näyttämölle soveltuvan librettonsa johdosta.[2]lähde?
Pähkinänsärkijä 1892, Stanislava Belinskaja (Clara) ja oikealla Vasili Stukolkin (Fritz-veli).
Muita kuuluisia tuotantoja ovat Rudolf Nurejevin vuonna 1963 tekemä uusintaversio Englannin kuninkaalliselle baletille, joka tehtiin vuonna 1988 myös Pariisin oopperan baletille. Vuonna 2012 Juri Burlaka ja Vasili Medvedev tekivät Berliinin Valtionbaletille alkuperäistä vuoden 1892 lavastusta ja puvustusta käyttävän Keisarillisen baletin tuotantoa mukailevan hieman modernisoidun version.[2]
Baletin juoni
Baletti kertoo pienestä Klara-tytöstä ja tämän unesta.[5] Klara saa perheensä joulujuhlassa kummiltaan, nukentekijä herra Drosselmeyeriltä lahjaksi puisen pähkinänsärkijänuken, jonka Fritz-veli kuitenkin kateellisena rikkoo. Klara näkee pähkinänsärkijästä unta.
Pähkinänsärkijä, Drosselmayer ja Klara, Serbian Kansallisteatterin baletti, 2011-2012
Kellon lyödessä kaksitoista Klara herää ja huomaa että joulukuusi on kasvanut kattoon asti ja sen alla olevat lahjalelut ovat heränneet henkiin. Klara joutuu valtavien hiirien hyökkäyksen kohteeksi, Pähkinänsärkijä herää eloon ja tinasotilasarmeijan avulla puolustaa Klaraa. Hiirikuningas tappaa Pähkinänsärkijän, mutta Klaran kyyneleet herättävät sen henkiin.
Pähkinänsärkijä muuttuu prinssiksi, joka vie Klaran matkalle Lumen maahan katsomaan lumihiutaleiden tanssimista metsässä ja sitten Makeismaahan Makeishaltijattaren Confituremburgin palatsiin, jossa hänen kanssaan tanssii prinssi Coqueluche. Siellä maan asukkaat, jotka edustavat erilaisia makeisia ja juomia (suklaa, kahvi, tee, karamellitangot, marsipaani), esittävät vieraille tansseja, kunnes Klara herää joulukuusen alta pähkinänsärkijä-nukke sylissään.[6]
Tunnetuimmat osat
Alkusoitto (Miniatyyrialkusoitto)
1. näytöksen lumihiutaleiden valssi
2. näytöksen johdantoLumihiutaleiden tanssi, Serbian Kansallisteatterin baletti, 2011-2012
Tanssit:
Marssi
Lumihiutaleiden tanssi (Valse des floçons de neige)
Espanjalainen tanssi (Danse Espagnole; Suklaa)
Arabialainen tanssi (Danse Arabe; Kahvi)
Kiinalainen tanssi (Danse Chinoise; Tee)
Venäläinen tanssi (Danse Russe Trépak; Karamellitangot)
Huilujen tanssi (Danse des Mirlitons; Marsipaani)Makeishaltijattaren ja prinssi Coqueluchen pas de deux, Serbian Kansallisteatterin baletti, 2011-2012
Kukkaisvalssi (Valse des Fleurs)
Makeishaltijattaren tanssi (Danse de la Fée-Dragée)
Makeishaltijattaren ja prinssin loppuhuipennos (Grand pas de deux)
