Operaatio Junction City

Operaatio Junction City
Osa Vietnamin sotaa
Kartta operaation aikana käydyistä taisteluista.
Päivämäärä: 22. helmikuuta–4. toukokuuta 1967 Paikka: Tây Ninhin maakunta, Etelä-Vietnam Lopputulos: Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin voitto
Osapuolet
Yhdysvallat  Etelä-Vietnam	Pohjois-Vietnam Vietkong
Tappiot
282 kaatunutta 1 576 haavoittunutta	2 728 kaatunutta

Operaatio Junction City oli Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin asevoimien sotilasoperaatio Vietkongin ja Pohjois-Vietnamin asevoimia vastaan Vietnamin sodan aikana 22. helmikuuta – 4. toukokuuta 1967. Operaatioalue sijaitsi Etelä-Vietnamin pääkaupunki Saigonista luoteeseen lähellä Kambodžan rajaa. Yhdysvallat saattoi pitää operaatiota monien muiden sodan aikaisten operaatioiden tapaan operatiivisena voittona, mutta sen pidempiaikaiset vaikutukset jäivät vähäisiksi. Yhdysvaltain tavoitteena oli vihollisen tuhoaminen, mutta suuri osa vihollisen joukoista oli joko piiloutunut, tai vetäytynyt Kambodžan puolelle.

Operaatio Junction City oli Vietanmin sodan suurin Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin joukkojen yhdessä toteuttama operaatio ja siihen sisältyi myös sodan suurin laskuvarjojoukkojen operaatio.

Tausta

Täydennysten tiputusta lentokoneesta.

Operaatio Junction City seurasi kuukautta aikaisemmin toteutettua saman tapaista operaatio Cedar Fallsia, mutta Junction Cityn suunnittelu oli aloitettu oikeastaan jo ennen Cedar Fallsia vuoden 1966 lopulla. Kenraalimajuri Jonathan O. Seaman oli lykännyt Junction Cityn toteuttamista niin sanotulla Rautakolmion alueella toteutetun operaatio Cedar Fallsin suorittamiseksi ensin. Military Assistance Command, Vietnamin eli MACV:n komentaja kenraali William Westmoreland hyväksyi lykkäyksen ja uuden aikataulun mukaisesti Junction City tuli toteuttaa heti Cedar Fallsin jälkeen. Sen toteutusta lykättiin kuitenkin vielä kuukaudella, jotta Junction Cityn suunnittelijoilla olisi aikaa reagoida Cedar Fallsin aikana ilmenneisiin operatiivisiin ongelmiin.^[1]

Operaatio Junction City toteutettiin niin sanotun War Zone C:n alueella Etelä-Vietnamin pääkaupungista luoteeseen lähellä Kambodžan vastaista rajaa^[1] Tây Ninhin maakunnassa^[2]. Alueelle tyypillistä maastoa olivat avoimet riisipellot ja laikuttaiset tiheät viidakot. Maisemaa hallitsi muuten tasaisessa maastossa Núi Bà Đenin vuori. Vietkongin 9. divisioona oli toiminut alueella pitkään varsin vapaasti ja Núi Bà Đenin uskottiin toimivan^[1] Pohjois-Vietnamin ja Vietkongin joukkojen yhteistoimintaa koordinoivan esikunnan keskuksena, jonka tuhoaminen oli yksi operaation tavoitteista. Operaation toteuttamiseksi käytettiin Cedar Fallsin mukaista vasara ja alasin -taktiikkaa.^[2] Joukot eristäisivät alueen pohjoisesta ja muodostaisivat hevosenkengän muotoisen renkaan.^[1] Tavoitteena oli sitten puhdistaa alue vihollisen joukoista. Kaikkiaan operaatioon osallistui 45 000 Yhdysvaltojen sotilasta.^[2]

Operaatio

M113-panssariajoneuvon konekiväärillä tulittava sotilas.

Operaatio Junction City alkoi 22. helmikuuta Yhdysvaltojen pudottaessa laskuvarjojoukkoja Cà Tumiin lähellä Kambodžan rajaa. Laskuvarjojoukot ottivat alueen haltuunsa ilman vastarintaa.^[1] Kyseessä oli sodan ainoa suurempi laskuvarjojoukkojen operaatio Vietnamin sodassa.^[2] Samaan aikaan toteutettiin myös suuri joukkojen siirto 249 helikopteria käyttäen. Muut joukot aloittivat etenemisen hevosenkenkään 23. helmikuuta. 28. helmikuuta löydettiin vihollisen esikunnan käyttämiä toimistotiloja ja tunneleita.^[1] Vihollisen joukkoja ei kuitenkaan juurikaan kohdattu^[2], vaikkakin erikoisjoukkojen uutta tukikohtaa Prek Klokissa rakentaneet pioneerit joutuivat vietkongin joukkojen hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäys kuitenkin torjuttiin.^[1] Suuremmat taistelut alkoivat varsinaisesti vasta maaliskuun puolivälillä^[2], kun operaation toinen vaihe alkoi 18. maaliskuuta. Vihollisen kanssa käytiin nopeasti kolme suurempaa yhteenottoa.^[1]

Yöllä 19. maaliskuuta vietkong hyökkäsi yhdysvaltalaisia vastaan Ap Bàu Bàngissa. Vietkongin joukkojen onnistui lähes vyöryttää yhdysvaltalaisten asemat. Yhdysvallat ampui tykistötulta hyvin lähelle omia joukkojaan jalkaväen suojautuessa panssariajoneuvoihin. Ilmavoimat teki 87 iskua vihollista vastaan. Aamulla 21. maaliskuuta seurasi kenraali Hoàng Cầmin komentamien vietkongin ja pohjoisvietnamilaisten hyökkäys lähellä Suối Tretä. Hyökkäys tyrehtyi päivän aikana. Operaation viimeinen suurempi taistelu käytiin Ap Gussa 31. maaliskuuta, mutta tämäkin hyökkäys onnistuttiin torjumaan tyklistön ja helikopterien tulituen avulla 1. huhtikuuta. Operaation oli alun perin ollut tarkoitus koostua vain kahdesta vaiheesta, mutta vielä 15. huhtikuuta aloitettiin kolmas vaihe Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin joukkojen etsiessä vihollisen joukkoja alueelta. Niihin ei kuitenkaan enää enimmäkseen törtmätty ja operaatio päättyi 4. toukokuuta.^[1]

Seuraukset

Operaatio Junction City oli operatiivinen voitto.^[1] Operaatio oli sodan suurin Yhdysvaltojen ja Etelä-Vietnamin joukkojen yhdessä toteuttama operaatio. Kotimaassa lehdistössä etenkin operaation laskuvarjojoukkojen toiminnasta uutisoitiin laajasti.^[2] MACV:n arvion mukaan vihollinen oli menettänyt 2 728 miestä kaatuneina ja monia muita haavoittuneina. 5 000 bunkkeria tai muuta rakennelmaa oli tuhottu. Hyökkääjien tappiot olivat 282 kaatunutta ja 1 576 haavoittunutta. Hyökkääjät olivat lisäksi menettäneet neljä helikopteria, viisi tykkiä ja 21 panssariajoneuvoa. Moneille muille Yhdysvaltojen operaatioille tyypillisisesti Junction City jäi kuitenkin pidempiaikaiselta vaikutukseltaan pieneksi.^[1] Operaation tavoitteena ollutta vihollisen esikunnan tuhoamista ei oltu saatu aikaiseksi. Suuri osa vihollisen joukoista oli joko piiloutunut, tai vetäytynyt Kambodžan puolelle.^[2] Jatkossa kommunistit johtivat toimintaansa Kambodžasta käsin Etelä-Vietnamin Yhdysvaltojen ylivoimaisen tulivoiman uhkaamien tukikohtien sijaan. Vietkongin 9. divisioonan joitakin yksiköitä oli lyöty hajalle, mutta jo seuraavana vuonna divisioona osallistui Tet-hyökkäykseen.^[1]

Lähteet

1. Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of the Vietnam War, s. 555–557. (Toinen painos) ABC-CLIO, 2011. (englanniksi)
2. The Vietnam War: The Definitive Illustrated History, s. 144–145. DK, 2017. (englanniksi)

Vietnamin sodan taistelut

Ap Bac – Tonkininlahden välikohtaus – Bình Gia – Vung Be – Đồng Xoài – Operaatio Starlite – Gang Toi – Ia Đrăng – Operaatio Hastings – Operaatio Masher – A Shau – Xa Cam My – Đức Cơ – Long Tần – Operaatio Attleboro – Operaatio Cedar Falls – Tra Binh Dong – Operaatio Bribie – Operaatio Junction City – Operaatio Union – Kukkula 881 – Union II – Ong Thanh – Dak To – Tet-hyökkäys – Khe Sanh – Ensimmäinen Saigonin taistelu – Hue – Lang Vei – Kham Duc – Operaatio Speedy Express – Operaatio Dewey Canyon – Toinen Têt-hyökkäys – Hamburger Hill – Binh Ba – Snuol – Operaatio Tailwind – Operaatio Chenla I – Operaatio Ivory Coast – Operaatio Lam Son 719 – Operation Chenla II – Ban Dong – FSB Mary Ann – Pääsiäishyökkäys 1972 – 1. Quảng Trị – Loc Ninh – An Lộc – Kontum – 2. Quảng Trị – Svay Rieng – Phuoc Long – Buôn Ma Thuột – Operaatio New Life – Xuân Lộc – Truong Sa – Toinen Saigonin taistelu – Operaatio Linebacker I – Operaatio Linebacker II