Onnelliset on vuonna 1954 valmistunut suomalainen mustavalkoinen draamaelokuva, jonka on ohjannut Hannu Leminen. Elokuva on kolme vuotta aiemmin valmistuneen menestyselokuvan Kesäillan valssi itsenäinen jatko-osa.
Elokuvan tapahtumat ajoittuvat 1910-luvulle. Muusikko Lauri Alanko ihastuu konserttikiertueella kauniiseen oopperadiivaan. Samaan aikaan hänen vaimonsa Annina viettää aikaa vanhan ystävänsä Veikko Kuusen kanssa. Anninan äiti Viktoria painostaa tytärtään eroamaan. Kolmiodraamaa selvitellään lopulta Tukholmassa. Taustalla keskustellaan Suomen asemasta Venäjän suuriruhtinaskuntana. Sekä käsikirjoittaja Seere ”Serp” Salmiselle että ohjaaja Hannu Lemiselle 1900-luvun alun routavuodet olivat mieleinen aihe. Kuten Kesäillan valssi, myös Onnelliset rakentuu Oskar Merikannon musiikin varaan. Nimensä se sai Merikannon säveltämästä samannimisestä duetosta, joka esitetään elokuvan loppupuolella. Keskeiset näyttelijät ovat pääosin samat kuin Kesäillan valssissa. Elokuva esitettiin televisiossa ensi kerran 14. toukokuuta 1966.
Kesäillan valssin tapahtumista on kulunut jo pitkä tovi. Annina ja Lauri Alanko ovat vakaasti avioliiton satamassa ja heillä on poika Erkki. Intohimon hyökyaalto kuitenkin lähestyy Alankojen aviosuvantoa. Suomalaissyntyinen oopperadiiva Delia Rosati on vierailulla entisessä kotimaassaan. Hän pitää suomalaisia moukkina, jotka eivät ymmärrä hänen arvoaan taiteilijana. Monen muun miehen lailla Anninan veli Karl-Erik palvoo povekkaan ja kurvikkaan laulajattaren hekumallista kauneutta. Anninan äiti Viktoria sen sijaan pitää Deliaa tyhjänpäiväisenä hepsankeikkana. Karl-Erik pyytää lankomiestään Lauria Delian säestäjäksi konsertin jälkeiseen seurapiiritapahtumaan Socikselle. Delia ihastuu Laurin pianistin kykyihin, ja suorastaan vaatii häntä lähtemään säestäjäkseen kiertueelle. Lauri on juuri se mies jota Delia on etsinyt. Annina puoltaa miehensä lähtöä turneelle, josta Laurille on luvassa hyvät tulot.
Delia Rosatin kiertue alkaa Porvoosta ja ulottuu kaakkoisen Suomen kaupunkien kautta Pietariin. Menestys on mahtava sekä taiteellisesti että taloudellisesti. Viipurissa auringon painuttua mailleen Lauri on vähällä langeta Delian kaareutuvien huulten viettelevään kutsuun hevosvaunuissa. Kotiin jäänyt Annina on ottanut työtä vanhan tuttavansa Veikko Kuusen asianajotoimistossa puhtaaksikirjoittajana, enemmän ajan kuluksi kuin taloudellisesta pakosta. Annina ja Veikko viihtyvät toistensa seurassa, he illallistavat Klippanilla ja pientä kipinöintiä on ilmassa. He osallistuvat myös isänmaalliseen kokoukseen, joka on keskeytettävä tsaarin vakoilijoiden takia.
Nevan metropolissa Delian ”suksee” on täydellinen. Koko Pietarin kerma hurraa suomalaiselle taiteilijattarelle. Karl-Erik on samaan aikaan kaupungissa, mutta Delia on kylmennyt hänelle. Lauri puolestaan päätyy Delian sänkyyn. Mustasukkainen Karl-Erik arvaa, mitä lemmenpelejä Delia pelaa aviorikollisen Laurin kanssa.
Veikko (Leo Riuttu) on juuri sanonut Anninalle (Eeva-Kaarina Volanen) pitävänsä hänestä paljon... kirkossa.
Aviorikollisen tuska
Kun Lauri palaa Helsinkiin, hänen perheensä on yllättäen lähtenyt Anninan vanhempien luo maaseudulle. Hän lähtee saman tien junalla Hämeenlinnaan. Myös Veikko on Grahnien asunnolla, Viktoria näkisi hänet mieluusti vävynään. Veikko tulee hyvin toimeen Anninan kanssa, muttei pyri aktiivisesti viettelemään häntä. Viktoria vaistoaa, että Laurin ja Delian välillä on muutakin kuin työsuhde. Annina muistuttaa Laurille, ettei tämä kirjoittanut hänelle tarpeeksi usein kiertueelta. Siihen Lauri toteaa: ”Rakas, en ole unohtanut sinua hetkeksikään... sydämessäni.” Seuraavana aamuna Delia soittaa Laurille vaatien häntä luokseen Helsinkiin. Hän haluaa Laurin säestäjäkseen Euroopan-kiertueelle. Anninalla ei ole mitään miehensä lähtöä vastaan. Vanhempiensa asunnolle saapunut Karl-Erik paljastaa, että Lauri on muhinoinut Delian kanssa, jolloin Viktoria alkaa vaatia Anninaa eroamaan miehestään. Isä-Konrad taas ei hyväksy, että Viktoria ja Karl-Erik sotkeutuvat Anninan ja Laurin asioihin.
Menetyksellisen Euroopan-kiertueen viimeinen etappi on Tukholma. Viktoria lähettää Laurille kirjeen, jossa hän valehtelee Anninan haluavan avioeroa. Lauri pelkää menettävänsä perheensä, hän syyttää Deliaa ja omaa typeryyttään tilanteesta. Hän alkaa katua lankeamistaan laulajattareen. Delialla puolestaan tuntuu olevan uusia miehiä näköpiirissä. Hän sanoo Laurille: ”Muille olen antanut vain taiteeni, sinulle itseni. Eikö se ole sinusta minkään arvoinen?” Lauri kirjoittaa Anninalle kirjeen, jossa hän tunnustaa kaiken. Vietyään kirjeen postiin hän jää auton alle.
Saatuaan kirjeen Annina tajuaa aviorikoksen laajuuden, mutta ei hyväksy äitinsä sekaantumista asiaan. Myöskään Konrad ei pidä vaimonsa puuttumisesta aviokriisiin. Avioeroa hän pitää liioitteluna. Konrad ja Annina lähtevät Tukholmaan saatuaan tiedon Laurin vakavasta loukkaantumisesta. Konrad aikoo pitää vakavan puhuttelun Delialle, mutta hänkin sulaa viehkeän kurvittaren edessä, ja sanakäänteet jäävät varsin pehmeiksi. Tässä vaiheessa Delia on valmis luopumaan Laurista, hän sanoo Konradille olleensa vain hyvä ystävä Laurin kanssa. Annina ja Lauri sopivat kriisinsä sairaalan vuoteen ääressä. Myös Annina käväisee Delian luona ja pitää laulajattarelle pateettisen puheen rakkaudesta. Sen jälkeen Konrad, Annina ja Lauri lähtevät laivalla kohti Suomea sävelten siivittäminä.
Tuotanto
Onnellisten sisä- ja ulkokuvia otettiin muun muassa Ravintola Klippanilla Helsingissä sekä Pyhän Laurin kirkollaLohjalla. Rauni Luoma, joka Kesäillan valssissa oli Henna Kallion osassa, on Onnellisten alkukohtauksessa nimeämätön seurapiirirouva. Reino Valkama näyttelee edelleen Manu Kalliota, tosin vain yhdessä kohtauksessa. Anninan ja Laurin poikaa esittää Heli Eskola.
Arviot
Kauppalehti kirjoitti elokuvasta: ”-- musiikkipuolen lomaan Serp on tottuneesti kuronut kokoon juonen, vähän tavanomaisen ja ohuehkon tosin, mutta silti tavallaan hupaisan ja herttaisen.” Ilta-Sanomat luonnehti elokuvaa kulttuurileimaiseksi ajanvietetarinaksi.
_-elokuvan_juliste.jpg)
