| Omar Torrijos |
|---|
Omar Torrijos allekirjoittamassa sopimusta Panaman kanavasta syyskuussa 1977. |
| Panaman de facto valtionjohtaja |
|---|
|
11. lokakuuta 1968 – 31. heinäkuuta 1981
|
| Edeltäjä |
Arnulfo Arias (siviilipresidentti) |
| Seuraaja |
Florencio Flores Aguilar |
| Henkilötiedot |
|---|
| Syntynyt | 13. helmikuuta 1929 |
| Kuollut | 31. heinäkuuta 1981 (52 vuotta) |
| Ammatti |
upseeri |
| Tiedot |
|---|
| Puolue |
Partido Revolucionario Democrático, PRD |
Nimikirjoitus |
|
|
| Infobox OK |
Omar Efraín Torrijos Herrera (13. helmikuuta 1929 – 31. heinäkuuta 1981[1]) oli panamalainen upseeri, joka oli maan johtaja 1968–1981 Panaman vallankumouksen suurimman johtajan nimellä (Líder Máximo de la Revolución Panameña). Hän ei virallisesti pitänyt mitään valtiollista asemaa.
Elämänvaiheita
Torrijos syntyi Santiagossa Veraguasissa. Hän sai stipendin sotilasakatemiaan San Salvadoriin ja liittyi Panaman armeijaan, kansalliskaartiin (Guardia Nacional de Panamá) vuonna 1952. Vuonna 1956 hän opiskeli School of the Americasissa.
Torrijos ylennettiin everstiksi 1966 ja 11. lokakuuta 1968 hän johti eversti Boris Martínezin kanssa vallankaappausta demokraattisesti valittua Arnulfo Ariasia vastaan (Arias itse kaappasi vallan 1931). Martínezin hän lähetti maanpakoon 1969 ja ylensi itsensä prikaatikenraaliksi ja selviytyi upseeriensa vallankaappausyrityksestä. Valtansa turvaamiseksi hän hajotti puolueet ja parlamentin, vangitsi opiskelijajärjestöjen ja ammattiyhdistysten johtajat ja ryhtyi koviin toimiin Länsi-Panaman sissiliikkeitä vastaan. Uuteen parlamenttiin pääsi yksi opposition edustaja ja vuoden 1972 uusi perustuslaki antoi Torrijosille korkeimman siviili- ja sotilasvallan.
Kannattajiensa mielestä hän oli ensimmäinen Panaman väestöä edustanut johtaja rabiblancos-eliitin sijaan. Hän järjesti maauudistuksen ja laajoja valtiollisia hankkeita ja laajensi koulutusta. Kaikki tapahtui ulkomaisten pankkien lainavaroilla ja laajan korruption ja nepotismin alaisuudessa, minkä vuoksi maasta tuli yksi maailman velkaantuneimmista.
Hän neuvotteli Torrijosin–Carterin sopimuksen Panaman kanavasta. 7. syyskuuta 1977 Jimmy Carterin kanssa solmitun sopimuksen mukaan kanava siirtyisi ennen vuosituhannen vaihdetta Panamalle,[2] mutta Yhdysvallat sai pysyvän oikeuden taata sen neutraliteetin. Suomessa Torrijos vieraili syksyllä 1977.[3]
Vuonna 1978 hänen kautensa pääministerinä päättyi, eikä hän pyrkinyt sen pidentämiseen, vaan vetäytyi hetkeksi eläkkeelle. Hän jäi kuitenkin voimakkaan kansalliskaartin johtoon,[2] samaan aikaan kun Aristides Royo toimi presidenttinä.
Kenraali Torrijos kuoli kun häntä kuljettanut De Havilland Twin Otter -lentokone törmäsi viidakon peittämään Cerro Marta -vuoreen Keski-Panamassa.[2] Sää oli huono koneen kadotessa tutkasta, eikä hylkyä löydetty ennen kuin muutaman päivän kuluttua. Ruumis saatiin viidakosta elokuun alkupäivinä ja Torrijos haudattiin aluksi Casco Viejoon Panaman vanhaan kaupunkiin, ennen kuin häntä varten rakennettu mausoleumi valmistui entiselle kanavavyöhykkeelle.
Torrijosin kuolema synnytti erilaisia salaliittoteorioita, joista suosituin on, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA murhasi hänet.[4] Ecuadorin presidentti Jaime Roldós Aguilera kuoli samanlaisessa tilanteessa vain kuukausia aiemmin.
Torrijosin poika Martín Torrijos valittiin 2. toukokuuta 2004 Panaman presidentiksi.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
