Mauno Olavi Laiho (27. lokakuuta 1907 Halikko – 2. syyskuuta 1944 Oulu[1]) on viimeinen Suomessa teloitettu suomalainen ja viimeinen Suomessa sotilasrikoksesta teloitettu Suomen kansalainen. Sotamies Laiho teloitettiin karkuruudesta, vakoilusta ja maanpetoksesta 2. syyskuuta 1944.
Elämä
Nuoruus
Halikossa muonamiehen poikana syntynyt Laiho muutti kansakoulun jälkeen Turkuun, jossa hän meni maalarin oppiin. Hän toimi rakennusmaalarina. Hän ryhtyi kommunistiksi jo varhaisessa vaiheessa, ja toimi aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeessä sekä työväen urheiluseuroissa. Vuonna 1934 hänet pidätettiin johtuen hänen toiminnastaan työväen urheilujärjestöjen parissa, ja tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta. Vankilassa Laihon kommunistinen identiteetti vahvistui ja vapautuessaan hän alkoi toimia puolueen kansanrintamataktiikan mukaisesti.
Sota-aika
Talvisodan jälkeen Laiho osallistui aktiivisesti kommunistien perustaman Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran Turun osaston toimintaan. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Laiho karkasi, pakeni Turkuun ja siirtyi metsäkaartiin. Hän oli mukana perustamassa organisaatiota nimeltä "työkansan vapaustaistelun järjestäjät", joka valmisteli sotilaallista yhteistoimintaa Neuvostoliiton kanssa. Lisäksi Laiho toimi SKP:ssä muun muassa vakoilutietoja välittäen. Hän oli myös organisoimassa sabotaasitoimintaa ja koordinoi muiden metsäkaartilaisten toimintaa.
Pidätys ja kuolema
Etsivä Keskuspoliisi sai Laihon kiinni 22. joulukuuta 1942, ja hänet tuomittiin sotaoikeudessa 22. kesäkuuta 1943 kuolemaan karkuruudesta, vakoilusta, maanpetoksesta ja valtiopetoksesta. Yleensä kuolemantuomiot muutettiin elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi, mutta metsäkaartin päällikkönä Laiho oli liian merkittävä tekijä. Sotilaspoliisin teloitusryhmä ampui Laihon 2. syyskuuta 1944. Hän oli viimeinen Suomessa teloitettu suomalainen. Seuraavana päivänä ammuttiin kolme vakoilusta tuomittua venäläistä desanttia, viimeisinä Suomessa teloitettuina.
Jatkosodan päätyttyä syksyllä 1944 kulttuuriyhdistys Kiilan vuosikirjassa julkaistiin Laihon novelli Kuolemaantuomitun juhannusyö. Laiho haudattiin Turun hautausmaalle 3. heinäkuuta 1945 yhdessä kahdeksan muun jatkosodan aikana teloitetun tai surmatun kommunistin kanssa. Hautajaisiin osallistui yli 10 000 saattajaa. Joukkohaudalla on muistomerkki.[2]
Lähteet
- Rislakki, Jukka: En kyyneltä vuodattanut : Olavi Laihon elämän kahdeksantoista vuodenaikaa 1940–1944. Helsinki: Like, 1995. ISBN 951-57826-4-3
Viitteet
- ↑ Rislakki 1995, 240.
- ↑ Rislakki, Jukka: Maan alla : vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944, s. 159. Helsinki: Love Kirjat, 1985. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
