Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Nonsense tarkoittaa järjenvastaista ja mieletöntä kielellistä ilmaisua, hölynpölyä.
Käsitteellä viitataan usein kirjallisuuteen, jota leimaa leikillinen absurdius, mutta nonsense voi ilmetä myös suullisessa kommunikaatiossa. Nonsense-runous tasapainoilee merkityksellisyyden ja merkityksettömyyden rajalla, on hyvin leikin- ja pelinomaista ja kääntää asioita päälaelleen – leikin nimissä. Nonsense-runous leikkii rytmillä, sanoilla ja äänteellisyydellä.
Nonsensen tutkija Wim Tigges nostaa teoksessaan An Anatomy of Literary Nonsense (1988) nonsense-tekstin tärkeimmäksi elementiksi purkautumattoman jännitteen ja merkityksien moninaisuuden ja läsnä- ja poissaolon välillä. Tämä on Tiggesin mukaan nonsensen tärkein paradoksi. Nonsense yhdistetään lastenrunouteen, mutta sitä käytetään myös aikuisille suunnatussa kirjallisuudessa.
Puhtainta absurdiutta edustaa dada-runous, jossa sanoilla ei enää ole semanttisia merkityksiä.lähde?
Nonsensea käytettiin jo keskiajan Ranskassa ja Saksassa, jolloin sillä tehtiin pilaa vakiintuneista totisista, ellei peräti tosikkomaisista runomuodoista, mutta lajin kuuluisimmat edustajat ovat englantilaiset Edward Lear (1812–1888) ja Lewis Carroll (1832–1898). Carrollin runo Pekoraali on maailman tunnetuimpia nonsense-runoja. Lisäksi voidaan mainita G. K. Chestertonin kirja A Defense of Nonsense (1901).
