Nitrendipiini on vaikutusmekanismiltaan kalsiumkanavien salpaaja. Näiden kanavien salpautumisen seurauksena kalsiumionien virtaus soluista ulos ja sisään estyy. Tämän seurauksena verisuonten lihakset rentoutuvat ja verisuonet laajenevat. Nitrendipiinin aiheuttama verisuonien laajentaminen aiheuttaa verenpaineen laskua. Lääkeainetta käytetään tyypillisesti lievästi koholla olevan verenpaineen hoitoon. Nitrendipiini on nifedipiiniin verrattuna pitkävaikutteisempi.[2][3][4][5]
Haittavaikutukset
Nitrendipiini on suhteellisen hyvin siedetty lääkeaine ja haittavaikutukset liittyvät verisuonien laajenemisesta aiheutuvaan verenpaineen laskuun. Haittavaikutuksia voivat olla muun muassa pääkipu, huimaus ja huonovointisuus.[2][5]
Ominaisuudet
Huoneenlämmössä nitrendipiini on värittöminä kiteinä, jotka eivät juuri liukene veteen.[1] Nitrendipiini muodostaa kaksi atropisomeeriä.[6] Lääkkenä käytetty nitrendipiini on näiden rasemaatti.[7] S(-)-enantiomeeri on noin 10 kertaa R(+)-enantiomeeriä tehokkaampi lääkeaine.[8]
↑ abSusan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1130. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910123(englanniksi)
↑ abcdAdam Schneeweiss, Gotthard Schettler: Cardiovascular Drug Therapy in the Elderly, s. 104-113. Springer, 1988. ISBN 9780898388831Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
↑Alexander Scriabine & David G. Taylor: Antihypertensives, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.5.2016
↑ abRaimund Mannhold & Werner Seitz: Calcium Antagonists, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.5.2016
↑Rote Liste Service GmbH (Hrsg.): Rote Liste 2017 – Arzneimittelverzeichnis für Deutschland (einschließlich EU-Zulassungen und bestimmter Medizinprodukte). Rote Liste Service GmbH, Frankfurt/Main, 2017, Aufl. 57, ISBN 978-3-946057-10-9, S. 204.
↑Donald T. Witiak & Allen T. Hopper: Pharmaceuticals, Chiral, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 10.5.2016
↑Clemens Lamberth, Jürgen Dinges: Bioactive Heterocyclic Compound Classes, s. 42–43. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 9783527664436Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)