Nils Johan Idman (1. marraskuuta 1781 Pälkäne – 23. lokakuuta 1851 Messukylä) oli suomalainen laamanni ja kartanonomistaja.[1]
Idmanin vanhemmat olivat Pälkäneen kirkkoherra Gustaf Niklas Idman (1752–1807) ja Margareta Eleonora Jansson. Hän pääsi ylioppilaaksi 1795 Turussa ja opiskeli Turun akatemiassa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1801 ja maisteriksi 1802. Hän oli auskultanttina Turun hovioikeudessa ja toimi siellä sitten ylimääräisenä notaarina 1804 ja oli Turun akatemian konsistorin ylimääräisenä amanuenssina vuodesta 1805. Idman sai varatuomarin arvon 1807.[1]
Suomen sodan jälkeen Idman oli hallituskonseljin kamaritoimituskunnan revisiokonttorin reviisorina vuodesta 1809 ja valtiovaraintoimituskunnan apulaisesittelijäsihteerinä vuodesta 1812. Hän sai eron tästä virasta vuonna 1814 ja sai samana vuonna laamannin arvonimen. Idman omisti Hatanpään kartanon silloisen Messukylän pitäjän alueella. Vuonna 1840 Idman perusti yhdessä Taalintehtaan ruukin omistajan senaattori Carl August Ramsayn ja vuorimestari Gustaf Idestamin kanssa masuunin Tammerkosken yläjuoksulle Hatanpään kartanon omistamalle maalle. Ylöjärven Haverin kaivoksen heikkolaatuista rautamalmia käyttänyt masuuni käynnistyi 1844, mutta se osoittautui pian kannattamattomaksi ja Idman luopui hankkeesta. Ramsay myi masuunin Gustaf August Wasastjernalle, joka perusti masuunin yhteyteen vuonna 1857 konepajan, josta sai alkunsa Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy.[1][2]
Idmanin yhdessä Carl Niclas Helleniuksen kanssa vuonna 1802 julkaisema väitöskirja Muistio Linnun pesistä – Hämeessä koottujen havaintojen perusteella on julkaistu suomennettuna vuonna 2009 kirjassa Suomen lintutieteen synty.[1]
Idman oli naimisissa vuodesta 1813 Elisabet Eleonora Gardiemeisterin (k. 1873) kanssa. Heidän poikiaan olivat piirilääkäri Nils Johan Vilhelm Idman (1814–1874), Hatanpään kartanon isänsä jälkeen omistanut tilanomistaja Karl Gustaf Idman (1817–1880) ja vuorikonduktööri Fredrik Ferdinand Idman (1819–1845).[1]
Lähteet
