Niilo Heinänen (28. syyskuuta 1899 Hämeenlinna – 3. maaliskuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja professori.[1][2]
Niilo Heinäsen vanhemmat olivat tehtailija Vihtori Heinänen ja Amanda Nurminen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1918 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1922 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1929. Hän teki opintomatkan Saksaan 1921. Heinänen erikoistui sisätautioppiin 1937 sekä väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1938. Hänet ylennettiin lääkintäeverstiluutnantiksi 1944 ja hän sai professorin arvon 1965. [1][2]
Heinänen oli Virtain kunnanlääkärinä 1930–1935, Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalan apulaislääkärinä 1935–1936, Helsingin yleisen sairaalan lääkärinä 1930–1937, Porin yleisen sairaalan sisätautiosaston osastolääkärinä 1937–1939 sekä Helsingin yliopiston III sisätautiklinikan apulaislääkärinä 1939–1944. Jatkosodan aikana Heinänen oli sotasairaalan päällikkölääkärinä 1941–1944. Heinänen oli sitten Keskussotilassairaala 1:n (Tilkan) sisätautiosaston osastolääkärinä vuodesta 1946 ja Mehiläisen sairaalan johtajana vuodesta 1946.[2]
Niilo Heinänen oli naimisissa 1927–1941 Veera Fanny Regina Boströmin (k. 1941) kanssa ja vuodesta 1946 Kerttu Tuulikki Lehtisen kanssa.[2]
Julkaisuja
- Über die Ergebnisse der internen Behandlung der Ulkuskrankheit, väitöskirja. 1938
Lähteet
Kirjallisuutta
- Lääkäri ja lähimmäinen: professori Niilo Heinäsen elämänvaiheet ja elämäntyö; Niilo Heinäsen omaisten toimeksiannosta kirjannut Pertti Jotuni. Niilo Heinäsen omaiset, Helsinki 1995 ISBN 952-90-6720-8
