Nicole Bricq (o.s. Vaysseère) (10. kesäkuuta 1947 La Rochefoucauld, Charente – 6. elokuuta 2017 Poitiers) oli ranskalainen poliitikko, ministeri, senaattori ja Ranskan kansalliskokouksen edustaja.[1][2]
Elämäkerta
Nicole Bricq suoritti opintonsa Bordeaux’n Montesquieu -yliopistossa. Hän opiskeli yksityisoikeutta valmistuen maisteriksi vuonna 1970.
Nicole Bricq aloitti aluepolitiikassa, toimien vuosina 1986–1989 Île-de-Francen alueneuvostossa. Hänet oli jo vuonna 1980 nimetty Sosialistisen puolueen (PS) Pariisin alueen federaation pääsihteeriksi. Bricq oli ollut pitkään Jean-Pierre Chevènement'n johtaman PS-puolueen vasemmistosiipeä, josta hänet valittiin aluehallintoon. Aluehallinnossa hän toimi kulttuurivaliokunnan puheenjohtajana.
Vuosina 1988–1990 Bricq työskenteli neuvonantajana tuolloisen puolustusministerin Jean-Pierre Chenènement’n kabinetissa. Heidän välinsä kuitenkin rikkoutuivat Bricqin vastustaessa Persianlahden sotaa, joskin he olivat olleet erimielisiä myös esimerkiksi Eurooppa-politiikasta. Bricq alkoi toimia Dominique Strauss-Kahnin vetämässä Sosialism et démocratie-liikkeessä. Vuosina 1992–1993 Briqc toimi neuvonantajana ympäristöministeri Ségolène Royalen kabinetissa.
Kansan tahdosta
Nicole Bricq valittiin vuoden 1997 vaaleissa edstajaksi Kansalliskokoukseen.[3]. Ehdokkaina olivat Nicole Bricqin lisäksi Union pour un Mouvement Populairea edustava ja uudelleenvalintaa tavoitellut Meaux’n pormestari Jean-François Copé ja äärioikeistolainen Kansallista liittoumaa edustava Marie-Christine Arnautu[4]. Vuonna 2001 Bricq valittiin Meaux'n kaupunginvaltuustoon opposition edustajana.
Vuonna 2002 Bricq hävisi Kansalliskokouksen vaaleissa aiemmalla kilpailijalleen Jean-François Copèlle, saaden vaalin toisella kierroksella vain noin 41% annetuista äänistä.[5]
Ministerinä
Kun François Hollande valittiin Ranskan tasavallan presidentiksi vuonna 2012, Bricq kutsuttiin ympäristöministeriksi Jean-Marc Ayraultin ensimmäiseen hallitukseen.[6] Pesti jäi vain kuukauden pituiseksi, koska isot öljyteollisuusyhtiöt halusivat eroon liian voimakastahtoisena pidetystä Bricqistä.
Bricq nimitettiin uuteen tehtävään hallituksen ulkomaankauppaministeriksi, mutta hallituskin oli jo ehtinyt vaihtua ja nyt kyseessä oli Jean-Marc Ayraultin toinen hallitus. Ympäristöministerinä Bricq oli vaikuttanut lähes kaksi vuotta tehtävän päättyessä 3. maaliskuuta 2014.[7]
Bricq toimi senaattorina kahdesti vuosina 2004–2012 ja 2013–2017.
Bricq kuoli tapaturmaisesti vuonna 2017 kaaduttuaan portaissa kotonaan.[8]
Lähteet
- ↑ Karroum, Ismaël: Nicole Bricq, la Charentaise du gouvernement Charente Libre.fr. 24.9.2012. (ranskaksi)
- ↑ Nicole Bricq, 1947 - 2017, Mandats à l'Assemblée nationale ou à la Chambre des députés Assemblée nationale. (ranskaksi)/
- ↑ Définition Nicole Bricq. Le Parisien. (ranskaksi)
- ↑ Carole barjon; "Le cauchemar de Copé", Le Nouvel Observateur 7.–13. kesäkuuta 2012.
- ↑ Résultats des élections législatives 2002. Interieur.gouv.fr
- ↑ Décret du 16 mai 2012 relatif à la composition du Gouvernement [archive], JORF, no 115 du 17 mai 2012, p. 9149.
- ↑ Ivan Best, Nicole Bricq: les dessous d'une mutation La Tribune.fr, 22 juin 2012.
- ↑ Mort de Nicole Bricq, sénatrice et ministre sous François Hollande Le Monde. 6.8.2017. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
|
|---|
| | Kansainväliset | |
|---|
| | Kansalliset | |
|---|
| | Henkilöt | |
|---|
| | Muut | |
|---|
|
.jpg)
