Nicolas Slonimsky

Nicolas Slonimsky vuonna 1933.

Nicolas Slonimsky (ven. Николай Леонидович Слонимский, Nikolai Leonidovitš Slonimski; 27. huhtikuuta (J: 15 huhtikuuta) 1894 Pietari, Venäjän keisarikunta – 25. joulukuuta 1995 Los Angeles, Yhdysvallat) oli Yhdysvalloissa vaikuttanut venäläissyntyinen säveltäjä, musiikkitieteilijä ja kapellimestari.

Slonimsky syntyi Pietarissa ja muutti Yhdysvaltoihin 1923. Hän oli nykytaidemusiikin mestari ja johti muun muassa Edgard Varèsen Ionisationin sekä Charles Ivesin Three Places in New Englandin kantaesitykset. Hänen sävellyksenopettajansa olivat Eastman School of Musicissa Selim Palmgren ja Albert Coates.^[1]

Slonimsky niitti uransa aikana mainetta myös musiikkikirjailijana ja musiikkitieteilijänä. Hän oli vanhemmiten Frank Zappan hyvä ystävä.

Nicolas Slonimskyn omaan sävellystuotantoon kuuluu muun muassa Studies in Black and White pianolle, Gravestones-laulusarja, Minitudes-kokoelma pianolle sekä ainoaksi orkesteriteokseksi jäänyt My Toy Balloon. Hän eli 101-vuotiaaksi.

Kirjoja

Slonimsky vuonna 1910 sukunsa Suomen-huvilalla.

• Perfect Pitch: A Life Story. Oxford University Press, Oxford 1988. ISBN 0-19-315155-3
• Music Since 1900. Schirmer, New York 1994. ISBN 0-02-872418-6
• Thesaurus of Scales and Melodic Patterns. Amsco Publ., New York 1997 [1947]. ISBN 0-8256-1449-X
• Lexicon of Musical Invective. Critical Assaults on Composers Since Beethoven's Time. University Press, Seattle 1978. ISBN 0-295-78579-9
• Baker's biographical dictionary of musicians. (Päätoimittaja.) Schirmer, New York 1958–1992.

Lähteet

1. http://www.loc.gov/today/pr/2000/00-139.html